26. lokakuuta 2010

Sateensävyinen paketti

Neuleystävän paketti piti eilen hakea postista, ei mahdu enää nykyisen laatikon luukusta sisään nuo isommat lähetykset...
Lokakuun paketin teemana on sade, siispä mukana sadetakki johon ystäväni on taiteillut kauniin etiketin. Tervehdyksen hän oli kirjoittanut Martta Wendelinin herttaiselle käsityöaiheiselle kortille. Alkuun hämmennystä aiheutti paketista löytyneet muoviset merenelävät joissa on pieni metalliruuvi, mutta kun paketista paljastui myös magneettinen onkivapa oli arvoitus ratkennut ja lapset saivat hauskan pelin. Lisäksi paketissa oli tusina erivärisiä tuoksutuikkuja ja pari pötköä pistaasisuklaata jota en ole koskaan maistanut. Ja tärkeimpänä Colinette Jitterbugia vyyhti, väri ihanaisen viher-sini-turkoosi Ischia. Kiitos jälleen kerran ystäväiseni, nappiosuma!

En ole Jitterbugia koskaan neulonut ja päässä risteilee ideoita. Ilun Neulekirjassa on useita kauniita sukkamalleja joita tällä voisi toteuttaa. Vai pitäisikö tehdä sormikkaat tai baskeri? Tai pikkuinsinöörille jotain? Ei ei, it's all mine!

Päähinettä kyllä kaipailee kun alkavat nuo aamut olla melkoisen viileitä. Eilen oli lunta maassa kun herättiin, eli kyllä tässä pitää lapaset ja myssyt kaivaa itsellekin esiin. Aureaa olisi kaksi vyyhtiä odottamassa baskeriksi pääsyä, mutta kun ei vielä ole löytynyt kirjavalle langalle sopivaa mallia. Tai sitten en osaa päättää, jommin kummin.

21. lokakuuta 2010

Valmis Limu

Pesukoneesta paljastui ihanan pehmeä ja tasaisesti huopunut takki. Tove on tähänastisista kokeiluistani kyllä ehdottomasti paras lanka huovutukseen!
Pituudesta oli kutistunut kymmenen senttiä ja leveyttäkin oli huomattavasti vähemmän kuin koneeseen mennessä. Olisi ehkä sittenkin kannattanut aloittaa huovutus hienopesulla, sillä mitat ovat kohta turhankin sopivat. Hihat ovat hieman liian pitkät, katsoin jo kappaleita yhdistäessä että mittasuhteet eivät ihan olleet kohdallaan. En tiedä tuliko joku lapsus neuloessa vai onko tämä ihan ohjeista lähtöisin.
Nättihän siitä tuli kuin mikä. Ruskeaa Tovea kului kaiketi 3,5 kerää mikäli laskelmani pitävät paikkansa, ja vihreää puolisen kerää. Käytin 5 mm puikkoja. Jätin olkapäälle kuuluvan liskon ompelematta koska se ei jotenkin vaan onnistunut, jalat  ovat liian pitkät ja häntä liian lyhyt.

Tulipa viimein kuvattua miehen palmikkoslipoveri 7 veljeksestä. Ohje on syksyn 2008 Novitassa. Ohjeesta poiketen tein palmikon vain etukappaleeseen. Lankaa kului reilut 2,5 kerää kun tein liivin S-koon silmukkämäärillä mutta M-koon ohjeilla muuten.

Uusi kamera pitäisi hankkia kun pikkuinsinööri sain vanhan moukaroitua siihen kuntoon, ettei linssinsuojus enää aukea tai mene kiinni, ja linssin eteen jää jotkut lärpäkkeet "kehystämään" kuvaa kuten näistä otoksista huomaa. On siinä sisäinen paristokin mennyt jo entiseksi ja kellonaikaa sekä päiväystä pitäisi olla antamassa joka käänteessä. Ei vaan olisi energiaa alkaa vertailla eri ominaisuuksia tai ravata liikkeissä vertailemassa hintoja...

8. lokakuuta 2010

Pyykkipäivä

Töiden alettua en ole paljon puikkojen tai blogin ääressä ehtinyt aikaani kuluttaa. Yöunetkin tahtoo jo häiriintyä kun joka päivä oppii niin paljon kaikkea uutta, ettei alitajunta meinaa millään rauhoittua lepäämään.

Vihdoista viimein sain kuitenkin Limun koottua, reunukset virkattua, laput ja icord-pätkät valmiiksi ja koneeseen. Yksi lappu tosin eksyi jo aiemmin kuudenkympin pyykkiin vahingossa, mutta en tiedä missä tiivisteen välissä se oli aikaansa viettänyt koska ei se ollut sanottavammin huopunut.
Saapa nähdä minkä kokoisena takki tulee koneesta. Pistin sen farkkujen kanssa ihan normaaliin kirjopesuun, vaikka ohjeessa suositeltiin hienopesua.
Sainpa tällä viikolla myös Sny-postia, ystäväni oli lähettänyt minulle nätin sydänheijastimen. Kiitos siitä! Koetan jokaiseen käsilaukkuun ja takkiin ripustaa jonkinlaisen heijastimen ja tämän kanssa kelpaa pimeässä liikkua.

Syyskuun paketissa olleelle Delanolle olen mietiskellyt kivaa huivimallia. Aquila vaikuttaisi sopivalta mallilta tuollaiselle liukuvärjätylle, jollen sitten kokeile kuinka Revontuli onnistuu telkkaria katsoessa. Harmi kun tuota aikaa on nykyään vielä vähemmän neulomiselle kuin ennen ja projekteja kertyy jonoon ihan liikaa!

Ai niin: pikkuinsinööri iski eräänä päivänä kyntensä iskemättömään Mini Palett -kerään kun en ollut näkemässä ja levitti sen pitkin olohuoneen lattiaa. Itku siinä pääsi kun sitä hävitystä katsoin. Survoin langan muovipussiin odottamaan sitä inspiraation hetkeä kun tulee mieleen että voisi iltansa ratoksi selvittää 400 metrin solmukasan.