Oi ihana maanantai!

Harvoin on näin kivasti viikko alkanut kuin tänään: sain meinaan kauan kaivatun viestin Salaiselta neuleystävältä!

Jo pelkkä kuoren näkeminen sai sydämen pamppailemaan jännityksestä kun tiesin että tässä se nyt on, ensimmäinen viesti ystävältä. Olipas oikein kaunis ja mieltä lämmittävä lähetys, kiitos sinulle ystäväni!

Olen myös alkanut jo suunnitella ensimmäistä pakettia omalle ystävälle, tuntuu vain ettei 15 euroa riitä kaikkeen siihen mitä tahtoisin hänelle antaa. Parasta olisi varmaan tehdä jonkinlainen kokonaissuunnitelma näin alkuun ja koettaa pysyä siinä, ettei tule osteltua lankasillisalaattia ystäväparalle.

Viikonlopun aikana onnistuin olemaan kovasti tuottelias ja sain kuin sainkin miehen slipoverin viimeisteltyä. Kuvatodisteita siitä ei vielä ole, sillä mies puki sen heti päälleen töihin. Tuli oikein sopiva ja ilmeisesti myös mieluinen!

Pikkuinsinöörin uudet L-kokoiset Tiuhtis-housut metsänvihreästä Purosta sain myös valmiiksi.

Raitojen kanssa piti jälleen kikkailla hieman eikä ne aivan mätsää, kun kerissä meni näköjään juoksut "taiteellisesti" eri tavalla, mutta kelpaa. Lankaa kului pikkuisen reilu 2,5 kerää. Vaippakäyttöön nämä nyt ensisijaisesti on tarkoitettu, vaikka voi olla että valtavan kokonsa vuoksi päätyvät alkuun välihousuiksi. Näyttäisi nimittäin olevan ehdat kainalopöksyt... Toivottavasti pesu ja pieni käsin huovutus lyhentävät yläosan pituutta.

Nyt puuhastelen taas kultakutrin Ice Queenin parissa, purkasin illalla puolet kun olin laittanut helmet minne sattuu ja nyt koetan olla saamatta purettua mohairkekoa solmulle. Täytyisi oikeastaan siirtyä tästä koneelta puikkojen ääreen jotta saisin mahdollisimman paljon tehtyä ennen kuin pikkuinsinööri palaa kotiin. Jos se meinaan siihen kasaan menee koskemaan niin sitä solmua ei pelasta kuin sakset. Ja pieni vinkki muuten ystävälle: lisään helmet neuleisiin omatekoisen rautalankavirityksen avulla, mutta joskus tuntuu että pienenpieni virkkuukoukku voisi olla paljon näppärämpi siihen puuhaan ;-)

Purple rain

Eipä ole enää paljon helteistä tietoa, kymmenen astetta ja kovasti synkkää ja pilvistä. Pikkuinsinöörille piti eka kertaa laittaa haalari päälle kun lähti hoitoon. Ei voi mitään, kesä alkaa olla taaksejäänyttä elämää.

Lohjennut KnitPron puikko on nyt vaihdettu uuteen. Eikä sieltä Lankaideasta taaskaan tullut poistuttua ilman lankaostoksia, huoh.

Sandnes Mini Palettia lähti pari kerää mukaan ihanaisessa pinkki-violettisävyssä, tarkoitus olisi näistä tehdä kultakutrille yksinkertainen tunikamekko. Pyörönä, kaarrokkeella, niin ettei vaan tule yhtäkään saumaa ommeltavaksi! Vielä kun jostain bongaisi vastaavanlaiselle langalle olevan ohjeen ettei tarvitsisi arpoa silmukkamääriä.

Haaveilin taas Sylvistä ja selailin samalla Twist Collectiven Fall 2010 -numeroa. Ihastus! Kuinka kerta kaikkisen kauniita palmikoita! Linjoja! Värejä! Miksei yksikään kotiin kannetuista neulelehdistä ole ikinä noin täydellinen että tekisi mieli toteuttaa melkein jokainen malli?

Eilen en keskustassa liikkuessa muistanut poiketa kirjakauppaan. Pitäisi käydä meinaan tutkimassa mitä Neulekirja sisältää ja jos on kiva niin laittaa hankintalistalle.

Ei suju ei

Kylläpä taas vastustaa. Pikkuinsinöörin dominosukat etenivät ihan hyvää vauhtia kun sain solmulle menneen kerän selvitettyä, kunnes monsieur meni ja katkaisi yhden bambupuikon... Se lapsi se sitten kerkeää pahantekoon! Onneksi on sentään KnitPron samankokoiset puikot, vaikkakin toisessa sukassa kiinni, ettei koko touhu tyssää tähän.

Tekisi kauheasti mieli aloittaa taas jotakin uutta eikä viimeistellä keskeneräisiä. Miehen slipari pitäisi kyllä ottaa jälleen työn alle, kun enää ei oikein voi helteisiinkään vedota. Ei siinä olisi kuin pään- ja kädentiet tekemättä (plus saumat ompelematta ja sitä oikeasti inhoan yli kaiken).

No onneksi on sentään kivojakin uutisia: liityin syksyn Salainen neuleystävä -rinkiin ja nyt odottelen jännityksellä tietoja ystävästäni sekä salaisen ystäväni yhteydenottoa!

Iiiks!

KnitPron puikkojen kanssa tuli paha mieli. Teen pikkuinsinöörille Tiuhtis-housuja uudesta vihreästä Purosta kun edelliset jäi pieneksi, ja mitä huomasinkaan: puikossa on pienen pieni särö ja lanka hakeutuu siihen koko ajan eikä työ kulje. Voi itku! Soitin liikkeeseen ja sanoivat että vaihto onnistuu hyvin, joten onpa syy lähteä Lankaideaan vaihtoreissulle jolloin voi ihan ohimennen tarkistaa alennuslangat...

Puron laatuvaikutelma ei kyllä edellenkään ole kovin hyvä. Saman erän kerät tuntuvat olevan järjestään erilaisia ja Prisman laarilla piti tonkia ihan tosissaan että sai kolme samantyylistä kerää. Ja luonnollisesti solmuja piisaa, eikä solmun jälkeen väri jatku samana vaan voi olla mitä vaan. Hmph! Minun symmetriankaipuuni ei vaan kestä noita valmiita raitoja, ei voi mitään.

Remontointi alkaa onneksi olla loppusuoralla, enää yksi katto maalaamatta ja seinä tapetoimatta. Niinpä se alkaa lomakin lähestyä loppuaan, ja uhkaavasti samoin vaikuttaisi käyvän työsuhteelle. Hivenen ahdistava tilanne vaikka melko aikaisessa vaiheessa äitiyslomaa tästä sain jo viitteitä. No, ei kai auta taas muuta kuin pistää uutta matoa koukkuun ja toivoa parasta! Alihankinta - siinäpä sana jota ilman tahtoisin tulla toimeen.

Hulluttelun jälkimainingeissa

Niin se vain heinäkuu mennä hurahti ja elokuukin on pian puolessa välissä. Myös pikkuinsinööri aloitti taipaleensa perhepäivähoidossa ja minä palasin takaisin töihin, vaikkakin ensin pidän lomia pois. Siitäpä se ajatus sitten lähti ja pari viikkoa on sujunut pientä pintaremonttia tehden, eikä koneen ääressä ole tullut paljon istuttua. Maalipensseliä on tullut heilutettua senkin edestä.

Kesäyön hullutus saatiin päätökseen, jos ei ehkä ihan kunnialla kun valmiiksi asti ehti vain 21 työtä. Tässäpä viimeiset niistä:

Fantti-langasta koneessa huovutetut "helmet" saivat lankaan seurakseen pieniä siemenhelmiä. Jospa tuota syksyllä käyttäisi paidan kanssa, paljaalla iholla tuntuu kutittavan.

Toinenkin helmiprojekti: Fan Bookmark -ohjetta mukaillen metallilangasta virkattu hökötys kännykkäpussia koristamaan. Takana on neula jolla virityksen voi kiinnittää minne lystää.

Ja vielä yksi jämälangan tuhoamistyö, virkattu huivi miehen pipolle kaveriksi. Lankana Artesano Inca Cloud. Pikkuisen kapeaksi jäi mutta ihan hyvä takin alla pidettäväksi.

Ja mitäs jäi kesken? No sukkapuolta etupäässä, minkä arvasinkin. Pikkuinsinöörin dominosukat, punaiset kukkasukat, mökkitössut, Ice Queen ja Vihervaara eivät valmistuneet aikarajaan mennessä, eikä ne ole kyllä siitä edenneet senkään jälkeen. Paitsi dominosukkia olen kutonut eteenpäin, vaikka niidenkin kanssa alkaa olla taistelua kun lankakerästä on tullut tämän näköinen:

Pikkuinsinööristä on niin kiva tulla osallistumaan näihin äidin projekteihin... huokaus.

Mökkitossuja yritin ihan tosissaan valmiiksi vielä viimeisenä iltana, mutta iski sellainen ongelma että lanka loppui kesken! Kuinka se on mahdollista, taloudessa jossa säilytystilasta ihan liikaa on varattu langoille? No surullinen tosiasia tuo oli kuitenkin, ei löytynyt 7 veljestä tarpeeksi toteutuksen loppuun saattamiseen.

Ihan kivaa oli osallistua ensimmäiseen tempaukseen, vaikka ensi vuotta ajatellen voisi ottaa pari asiaa opiksi:

1. Suunnittele etukäteen mitä teet ja missä järjestyksessä.
2. Varmista että kaikkiin on lankaa.
3. Varmista myös että puikkoja löytyy oikeaa kokoa tarpeeksi monet.
4. Varaudu kesähelteisiin myös muilla kuin villalankaprojekteilla, wink wink.

Mulla meni liikaa aikaa kun mietin mitä seuraavaksi aloitan, ja sitten kävi myös niin ettei ollut pientä pyöröä koossa 7 jolloin Vihervaaran hihat jäi aloittamatta. Ja mohair sekä kolmenkymmenen asteen helle ei ole kaikkein paras yhdistelmä.

Nyt kun tämä on ohi ja pitkä syksy edessä, niin aloin harkita josko minusta olisi Salaiseksi neuleystäväksi.