Hankien keskellä kukkii Dahlia

Jee jee, hieno tuli. Dahlia valmistui maaliskuun puolivälissä ja pääsi heti töihin mukaan. Muokkasin ohjeesta poiketen alaosan yhtä korkeaksi kuin yläosan, eli loin sitä varten 50 silmukkaa. Tein myös etuliepeet hieman pitemmäksi kuin ohjeessa. Silkbloom Finoa kului himpun vajaa 8 kerää kokoon 40,5 nelosen puikoilla.

Kiinnitin liepeet Romin huivineulalla, kun tuntuu jotenkin pysyvän paremmin päällä jos on jollain kiinni. Taisin pingottaa pitsikukkaa hieman väärään suuntaan, kun tuntuu että pitäisi olla leveämmät hartiat jotta hihat asettuisivat kohdalleen. Täytyy jossain välissä katsoa jos kostuttaisi pitsin uudestaan ja tällä kertaa venyttäisi mittaa enemmän korkeus- kuin leveyssuunnassa.

Ei paljon kesäneuleet vielä paljon houkuttele. Tällä viikolla satoi päivässä kolmisenkymmentä senttiä lisää lunta, eli pääsiäinen vietetään hyvinkin talvisissa maisemissa. Joten jatkan vanhan Lovejoyn parissa kunnes keksin taas jonkun tekosyyn jonka varjolla ottaa Folded puikoille.

Mitä, taas sukat?

Joku mielenvinksaus varmaan iski. Puikoilla on Kalajoki-sukat miehelle Araucania Rancosta.

En nyt varsinaisesti vihaa sukkien kutomista mutta ei se niin herkkuakaan ole, varsinkaan se toinen. Näissä nyt onneksi tuo kaavio sentään vaihtaa kiemurtelusuuntaa toisessa sukassa, ettei ihan identtisiä tarvi tehdä. Miksi sitten lähdin tähän hommaan? Koska miehellä ei ole muita kuin saapassukkia. Ajattelin että pitää sitä nyt sen verran venyä, että toinen saa kunnon sukat talvikengissä pidettäviksi.

Muutenkin tahtoo nuo suutarin lapset kuljeskella ilman kunnon vermeitä. Kultakutrille piti illassa taikoa kauluri, kun tajusin ettei vanha kauluri enää suojaa ollenkaan kun se on ihan löpsähtänyt. Viitosen puikot, vajaa kerä Kauhavan Kangas-Aitan Siloa ja Swampfield Cowlin ohje. Vallan mainiosti menee 6-vuotiaalle. Yhtään tiukempi ei saisi kyllä enää olla, onneksi kastelemalla sai kuviota hieman auki niin että kaulurin saa kunnolla kiskottua pään yli.

Dahlia etenee, ei ole kuin toinen hiha tekemättä ja langanmäärä taisi olla juuri passeli. Hieman päälle kerä jäljellä ja sen verran kului tuohon edelliseen hihaan. 

Hihansuussa on myös kukkakuviota, kiva yksityiskohta. Luulenpa että minulla nuo hihat tulevat olemaan ihan täysmittaiset kastelun jälkeen, kun  tein vahingossa vähän ohjetta enemmän mittaa ennen kuvion aloittamista.

Lopuksi: kuva parista Tovesta tehdystä konehuovutetusta löylyhatusta, ohje Modassa 1/2006. Isälläni se on pitänyt saunanjälkeiset päänsäryt pois niin hyvin, että tänä vuonna tein äidille samanlaisen. 

Voihan niskajumi

Dahliassa on kohta etukappaleetkin valmiina, enää hihat tekemättä. Mutta niskat on ihan totaalisen jumissa taas. Inhoan sileän neulomista tasona! Nurjat kierrokset ovat hidasta kidutusta.

Silkbloom Fino on ihan lanka. Mutta tämän projektin jälkeen on pakko tehdä jotain paksummasta langasta, että saa valmista nopeammin. Vaikka Cardiff Coat Ruskasta jota on jäänyt jemmaan ihan turhan paljon.

Pakollinen pohjanvaihtoviikko

Hmph. Edellinen sivupohja, niin kauniin sininen kuin olikin, alkoi käyttäytyä kummallisesti ainakin omalla miniläppärillä katsottuna, joten oli pakko taas vaihtaa. Mitään jouluisaa ei nyt pikavilkaisulla löytynyt niin mennään tällä peruspohjalla.

Dahlian selkäkuvio valmistui parissa päivässä, ja nyt menen oikeaa etukappaletta viidettä senttiä. Saa nähdä miten koon valinta onnistui ja pitääkö tehdä lisäpituutta. Alaosasta tein jo yhtä pitkän kuin yläosasta eli loin sitä varten 50 silmukkaa, kun haluan että helma tulee kunnolla pepun päälle. Ostin lankaa ihan reilusti jotta pienet mittamuutokset olisivat mahdollisia.

Käsityömessuilla muuten hipelsin kaikkia ihania lankoja ja nyt hirveästi himottaisi BC Garn Manu ja siitä tehty kauluri. Mitään noin pehmeää ja ihanaa ei ole hetkeen tullut vastaan. Onneksi on niin vähän vapaa-aikaa nykyään että ei kauheasti kerkeä shoppailla uusia projekteja varten.

Hei hulinaa

Onpas tullut pitkä tauko kirjoittamiseen. Jäi Kesäyön hullutuksen saldokin raportoimatta, mutta eihän se kovin putkeen mennyt. Mitäs aloitin niin monia sukkia. Bonesit sentään sain kesällä valmiiksi.

Lanka on Colinette Jitterbug väri Ischia, jonka sain viime vuonna salaiselta neuleystävältä. Puikot 2.5 ja vajaa vyyhti noihin meni. Eivät jääneet itselle vaan lähtivät äidin matkaan, kun kastelun jälkeen ne osoittautuivat liian löysiksi.

Jotain pipoa ja lapasta on tässä välillä myös valmistunut (tai jäänyt odottamaan lankojen päättelyä, kröhöm), huomionarvoisimpana ehkä ennen pikkuinsinöörin syntymää aloitetut Hello Kitty -lapaset. Toisesta puuttui Kitty-kirjailu, vaan ei puutu enää! Ja ihan ovat sopivat, että kahden vuoden kasvuaika oli oikeastaan vaan hyväksi. Kuva majailee jossakin toisaalla vielä, lisään sitten kun se on siirretty.

Sain vihdoin ja viimein myös kesällä aloitetut Ken söi kesävoin -sukat valmiiksi mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Olin luvannut itselle että mitään ei nyt aloiteta ennen kuin nuo valmistuu, joten kauhealla tuskalla urakoin ne pois puikoilta että pääsin aloittamaan Dahlia-neuletakkia. Ihanaa! Ostin Kädentaidot-messuilta Titityyn osastolta Silkbloom Finoa tähän tarkoitukseen ja nyt menen jo selän kukkakuvion toista kaaviota loppupuolella. Kaverin Dahlian näin viikolla töissä livenä ja oli ihan pakko saada oma työn alle heti.

Joulu tulee. Apua sentään, taas. Omatekemiä joululahjoja ei tänä vuonna kyllä jouda tekemään, paitsi ehkä yhden tai pari. Ehkä. Rakentaminen pistää arkea aika tavalla uuteen järjestykseen.

Helmeilevää vappua!

Still Lightin langanpäät on tuttuun tapaan päättelemättä ja nappi hankkimatta. Säät muuttuivat yllättäen niin keväisiksi, että villatunikalle ei oikeastaan ole tarvetta juuri nyt.

Pienet vauvasukat väkersin junasukkien ohjeella pomon tulevalle vauvalle, lankana Hjertegarn Palino. Mukavan tuntuinen lanka. Jatkoin myös viime kesänä kesken jääneitä Esther-sukkia ja toisen sain valmiiksikin, paitsi että se on liian pitkä ja pitää purkaa.

Siitä masentuneena aloitin tuubikauluria Cacaosta aikaisemmin valmistuneen baskerin kaveriksi. No sen kanssa kävi sitten niin, että yhdistäessä tein kaulurista vahingossa moebiuksen tyyppisen kierreratkaisun, minkä hoksasin vasta kun kauluria oli viitisen senttiä. Eli purkuun meni sekin, lenkkialpakkaa vielä joten tosi helppo homma.

Jotta keskeneräisiä ei olisi liian vähän kerralla, kävin vielä Lankaidean muuttoalesta ostamassa Allhemp6-hamppulankaa ja Titityystä tilasin Helmen ohjeen sähköpostiin. Voi mitä ihanuutta kun saa vaihteeksi käyttää nelosen puikkoja ja valmista syntyy käden käänteessä! Epäilyttää vaan että onko mulla tiheys pielessä ja mahtaako valmis takki sopia päälle, kun vähän tiukkaa pukkaa tulemaan.

Kesä tekee yllättävää kyllä tuloaan, ja sen kunniaksi vaihdoin sivupohjaksi jotain vähemmän hyytävää. Sinistä sen silti olla pitää!

Purtti ja bling-bling-pipo

Työ tuntuu haittaavan vapaa-aikaa sen verran, ettei jaksa illalla paljon koneella istua. Blogi on saanut olla oman onnensa nojassa mutta eipä toisaalta ole paljon valmistunutkaan.

Tänä talvena on tuota pakkasta riittänyt, ja se toimi hyvänä motivaattorina tehdä pikkuinsinöörin Purtti-takki valmiiksi. Eihän siinä ollut kuin kainalosaumojen ompelu, lankojen päättely ja vetskarin ompelu tekemättä.

Lankana tässä on Araucania Ranco Multy jota kului hieman reilu vyyhti. Malli on Ilun Neulekirjasta, paksummalle langalle kylläkin joten sovelsin sujuvasti koon 130 silmukkamääriä kokoon 90. Vetoketjun ompelin ihan koneella kiinni kun oli niin kova kiire saada takki käyttöön. Minä ja ompelukone ei tulla oikein juttuun, mutta tämä meni sentään kertayrityksellä oikein. Oli myös ensimmäinen kerta kun neuleeseen ompelin mitään koneella.

Vastapainoksi tälle ja muille tummasävyisille neuleille mitä tällä hetkellä puuhastelen ostin Novitan Kidettä sävyssä prinsessa ja tekaisin kultakutrille uuden kevätpipon.

Malli on Thorpe (Ravelry-linkki) ja tein sen kutosen puikoilla. Minulla oli pieni nyttyrä Kidsilk Hazen jämiä jotka yhdistin Kiteeseen, ja lopputuloksena on kivan pörheä pinta. Ei mohairia koko pipoon riittänyt, mutta sitä ei oikeastaan kunnolla huomaa.

Keskeneräinen elämä

Muistaakseni höpisin jotain yhden projektin aloittamisesta kerrallaan tänä vuonna. No juu...

Tässä olisi Lovejoyta kahden vyyhdin verran.

 Tässä Purtti odottaa että joku ompelisi kainalosaumat, päättelisi langanpäät ja kiinnittäisi vetoketjun.

Still Light -tunika on edennyt raglanlisäysten verran ja pian pitäisi erottaa hihasilmukat odottamaan vuoroaan.

Ikuisuusprojekteja ei lasketa edes mukaan, mutta silti on ihan kiitettävästi noita isompia projekteja tullut aloitettua taas kerran.

Ja sitten on se kaikkein isoin projekti eli taloprojekti. Sille perustin ihan oman bloginsa kun tuntuu että täytyisi senkin edistymistä jollain tasolla suunnitella ja seurata.

Valmis Limu

Pesukoneesta paljastui ihanan pehmeä ja tasaisesti huopunut takki. Tove on tähänastisista kokeiluistani kyllä ehdottomasti paras lanka huovutukseen!

Pituudesta oli kutistunut kymmenen senttiä ja leveyttäkin oli huomattavasti vähemmän kuin koneeseen mennessä. Olisi ehkä sittenkin kannattanut aloittaa huovutus hienopesulla, sillä mitat ovat kohta turhankin sopivat. Hihat ovat hieman liian pitkät, katsoin jo kappaleita yhdistäessä että mittasuhteet eivät ihan olleet kohdallaan. En tiedä tuliko joku lapsus neuloessa vai onko tämä ihan ohjeista lähtöisin.

Nättihän siitä tuli kuin mikä. Ruskeaa Tovea kului kaiketi 3,5 kerää mikäli laskelmani pitävät paikkansa, ja vihreää puolisen kerää. Käytin 5 mm puikkoja. Jätin olkapäälle kuuluvan liskon ompelematta koska se ei jotenkin vaan onnistunut, jalat  ovat liian pitkät ja häntä liian lyhyt.

Tulipa viimein kuvattua miehen palmikkoslipoveri 7 veljeksestä. Ohje on syksyn 2008 Novitassa. Ohjeesta poiketen tein palmikon vain etukappaleeseen. Lankaa kului reilut 2,5 kerää kun tein liivin S-koon silmukkämäärillä mutta M-koon ohjeilla muuten.

Uusi kamera pitäisi hankkia kun pikkuinsinööri sain vanhan moukaroitua siihen kuntoon, ettei linssinsuojus enää aukea tai mene kiinni, ja linssin eteen jää jotkut lärpäkkeet "kehystämään" kuvaa kuten näistä otoksista huomaa. On siinä sisäinen paristokin mennyt jo entiseksi ja kellonaikaa sekä päiväystä pitäisi olla antamassa joka käänteessä. Ei vaan olisi energiaa alkaa vertailla eri ominaisuuksia tai ravata liikkeissä vertailemassa hintoja...

Pyykkipäivä

Töiden alettua en ole paljon puikkojen tai blogin ääressä ehtinyt aikaani kuluttaa. Yöunetkin tahtoo jo häiriintyä kun joka päivä oppii niin paljon kaikkea uutta, ettei alitajunta meinaa millään rauhoittua lepäämään.

Vihdoista viimein sain kuitenkin Limun koottua, reunukset virkattua, laput ja icord-pätkät valmiiksi ja koneeseen. Yksi lappu tosin eksyi jo aiemmin kuudenkympin pyykkiin vahingossa, mutta en tiedä missä tiivisteen välissä se oli aikaansa viettänyt koska ei se ollut sanottavammin huopunut.

Saapa nähdä minkä kokoisena takki tulee koneesta. Pistin sen farkkujen kanssa ihan normaaliin kirjopesuun, vaikka ohjeessa suositeltiin hienopesua.

Sainpa tällä viikolla myös Sny-postia, ystäväni oli lähettänyt minulle nätin sydänheijastimen. Kiitos siitä! Koetan jokaiseen käsilaukkuun ja takkiin ripustaa jonkinlaisen heijastimen ja tämän kanssa kelpaa pimeässä liikkua.

Syyskuun paketissa olleelle Delanolle olen mietiskellyt kivaa huivimallia. Aquila vaikuttaisi sopivalta mallilta tuollaiselle liukuvärjätylle, jollen sitten kokeile kuinka Revontuli onnistuu telkkaria katsoessa. Harmi kun tuota aikaa on nykyään vielä vähemmän neulomiselle kuin ennen ja projekteja kertyy jonoon ihan liikaa!

Ai niin: pikkuinsinööri iski eräänä päivänä kyntensä iskemättömään Mini Palett -kerään kun en ollut näkemässä ja levitti sen pitkin olohuoneen lattiaa. Itku siinä pääsi kun sitä hävitystä katsoin. Survoin langan muovipussiin odottamaan sitä inspiraation hetkeä kun tulee mieleen että voisi iltansa ratoksi selvittää 400 metrin solmukasan.