3. maaliskuuta 2012

Mitä kuuluu Dahlialle?

Ei niin mitään uutta. Dahlia on edelleenkin mytyssä odottamassa että joku päättelisi langat ja pingottaisi kuvion esille. En tajua missä se joku aina piileksii.

Startiitti riehuu sen sijaan kovana. Boreal-kaulurin sain tuossa jo tehtyä, vähän lyhyempänä kuin ohjeessa (paitsi että joku ei ole sitäkään viimeistellyt käyttökuntoon) ja kolmannesta Manu-vyyhdistä aloitin pipoakin. Seiskan puikot, alkuun 48 silmukkaa, kolme kerrosta joustinta ja sitten palmikkokuvion ekalla kierroksella lisäsin silmuikkaluvun 55:een.

Kävin Lankaideassa tässä päivänä muutamana, kun ystävänpäivän arvonnassa voitin liikkeestä Jaipur Silk Finoa kaksi vyyhtiä isoa Bitterroot-huivia varten. Mikä ihana lanka! En ole vielä penkonut helmilaatikkoa että olisiko siellä sopivia helmiä vai pitääkö lähteä jälleen kerran helmiostoksille. Edellisellä kerralla HelmiQ:sta hamstratut ihanuudet ovat kaikki edelleen käyttämättä, miten surullista...

Mutta niin, Lankaidesta tarttui mukaani myös Teeteen Taigaa yksi vyyhti. Kultakutri nimittäin iski kyntensä Manuun ja olisi siitä tahtonut kaulahuivin (but it's mine, my precious!). Taigan rakenne on aivan unelmanpehmeää, se on puhdasta merinovillaa ja ennen kaikkea konepesun kestävää. Joten siitä sitten tyttöselle tein Borealin palmikkokuviolla kaulahuivin.

Kuvan värit ovat ihan pielessä. Viininpunainen se kyllä on muttei ihan tuollainen.

Näiden lisäksi puikoilla on vielä kaksi miehen kaulaliinaa. Pitäisi mennä siskon miehelle. Ensimmäisen aloitin Sisusta mutta eihän se käy, on aivan liian karhea.

Malli on Red Herring Scarf enkä vielä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Purkaisinko pois vai tekisinkö loppuun ja katsoisin sitten kelpaako kellekään.

Toinen yritys on Novitan Alpacaa ja mallina Executive Scarf (Ravelry). En millään saa tuota mallikuviota painumaan mieleen kun se ei etene silleen loogisesti, mutta ihan hienoa pintaa tuosta tulee.