Sulaa hulluutta

Niinpä niin. Taas lähdin mukaan Kesäyön hullutukseen, en tiedä miksi. Hulluuttani kai. Koko kevään on ollut tosi vaikeaa taas löytää motivaatiota käsitöihin, mutta nyt startiitti riehuu niin ettei mopo meinaa pysyä käsissä.

Ensimmäiseksi aloin käyttää viime vuodelta jääneitä Puro Batikin jämiä kirjanmerkkeihin. Malli on No wrong side bookmark, jonka molemmat puolet näyttävät kivalta, ei ole selvää oikeaa ja nurjaa puolta. Kolmosen puikoilla näitä olen neulonut, joissakin on häntä ja helmi, toisissa hännän päissä vain solmu. Neljä näitä on yhteensä tekeillä, kolme jo valmista.

Sitten tulevalle siskonpojalle neuloin myssyn Dropsin ohjeella ja Sandnes Lanettilla, puikot 2,5 mm. Viimeistelykeijua odottelen vielä saapuvaksi.

Haipussukankin aloitin, kun kaveriporukalla on puuhasteltu huonojen haielokuvien iltaa. Jos vaikka käsilaukuksi ottaisi mukaan, heh. Lanka on hyvin marinoitu Tenneessee ja koukku 3,5 mm.

Tähän saakka kaikki langat ovat löytyneet omista varastoista, mutta tänään lipsahti. Kävin Kerästä ostamassa Quince & Co:n Larkia, koska (ja todellakin nyt on hulluus iskenyt, helle pehmentänyt pään tms.) meinaan tehdä itselleni Sportsit.

Lisäksi kävin Merletossa ostamassa espadrilles-pohjat ja puuvillalangat itselleni ja Kultakutrille, joka myös tahtoi omat. Tämä malli löytyi Kotiliesi Käsityöt 5/2015 -lehdestä hyllystä. Aika tavaran kaupittee, ei olekaan noista lehdistä tullut juuri mitään tehtyä ikinä...

Nyt ajattelin silti muutamat kasvonpuhdistuslappuset neuloa tai virkkailla jämäpuuvillasta, -hampusta ja -bambusta. Katsotaan mitä tulee ja mitä iho tykkää niistä.

Hyvin marinoitu kaulahuivi

Kultakutri tahtoi eilen alkaa neuloa itselleen kännykkäpussia. Sukelsimme lankalaatikoihin etsimään sopivaa lankaa (tummansininen Pirtin villalanka miellytti neidin silmää), ja samalla löysin kasapäin viimeistelyä vailla olevia neuleita.

Harmitti niin vietävästi nähdä tämäkin päättelyä vaille valmis alpakkainen kaulahuivi, että otin sen saman tien työn alle.

Malli on Executive scarf Ravelrystä. Lanka on vanha Novitan Luxus Alpaca, jota kului kaksi kerää 3,5 mm puikoilla. Tykkään pinnasta, jonka kuviointi syntyy vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Aloitin tämän helmikuussa 2012 ja siitä oli tarkoitus tulla lahja, mutta eipä tullutkaan kun mitta jäi vähän vajaaksi eikä lankaa luonnollisesti saanut mistään lisää (voi Novita, kannattaisi pitää näitä parempia lankoja valikoimassa myös sukkalankojen lisäksi).

Talvi ja valokuvaus, ei vaan onnistu

Mysteerihuivi on ollut valmis jo pitkään, ja ilokseni sain myös vihreän kaunokaiseni Agrotera Pulloverin puikoilta käyttöön. Wanida-sukat ovat kovassa kulutuksessa olleet, ja Kultakutrille inspiroitu neuletakki odottaa vain että saisin langat pääteltyä. Koska projekteista ei näemmä onnistu ottamaan valokuvia vaikka ne on saatu jo käyttövalmiiksi, pistetään sitten toisenlainen kuva.

Jotenkin vain tämä pimeä vuodenaika ei yhtään inspiroi valokuvaamaan mitään, kun joko kuvat ovat ylivalottuneita salaman vuoksi, värit ovat ihan mitä sattuu, tai sitten niistä ei ota mitään selkoa. Pidetään sitten valokuvauskarkelot kun lumet väistyvät terassilta ja aurinko hellii säteillään!

Kesää odotellessa neulon Julia-sukkia, varmaankin ensi talveksi koska ennen kuin parikin on saatu aikaan, on nämä lumet varmaan hyvästelty. Lanka on Snurrelta marraskuun messuilta ostettu farkunsininen Filcolana Arwetta, ihan uusi tuttavuus ja toivon että se olisi ok noissa pitsisukissa. Olen nyt ekaa sukkaa polven yläpuolella neulomassa ja tarkoitus olisi jatkaa vielä hyvän matkaa ennen resoria. Saavat toimittaa villahousujen virkaa jahka valmistuvat.

Ajatukset tietysti askartelevat jo tulevassa kesässä, joten tekisi mieli heittää villalangat nurkkaan ja tehdä vaikka toppi tai jotain muuta. Ja vauvajuttujakin tarvitaan pian lähisuvussa, oijoi! Torkkupeittoa suunnittelin näin ensi alkuun, nuttuja lähempänä h-hetkeä eli elokuuta. En malta odottaa että pääsen täteilemään!

Uusi mysteeri!

Apua, ollaan jo marraskuussa ja Veeran mysteerihuiviohjeen ensimmäinen osa tipahti sähköpostiin. Agrotera on vielä hihoja vailla, mutta luulenpa että nyt on vain pakko jättää se hetkeksi tauolle, keriä Tuulen tyttären musteen ja roosan väriset lankavyyhdit ja pistää huivi työn alle.

Sunnuntaina ohjelmassa myös perinteiset Kädentaidot-messut ystävien kanssa. Mitään suurta suunnitelmaa hankinnoista ei ole, eli täysin fiiliksellä mennään! 

Vihreää syksyyn

Uusimman IK:n saavuttua minulla alkoi ihan hirveästi tehdä mieli villapaitaa.

Kuva: Interweave Knits

Lehdessä oli paljon kivoja palmikkoneuleita, mutta tämä Agrotera Pullover jäi tosissaan kaihertamaan mieltä. Ja niinpä sitten kun edullisten lippujen innoittamana ystävän kanssa lähdimme päivävisiitille Jyväskylään ja TitiTyylle, oli suunnitelmana etsiä siihen sopiva lanka.

Löytyihän sieltä langat sitten yhteen jos toiseenkin projektiin... Luottokortti vingahteli iloisena kassalla, ja minä kun kannoin kotiin kirkkaanvihreää Fyberspatesin Vivacious DK:ta ynnä muuta pientä kivaa.

Wanida-sukkaprojekti joutui heti jäihin, paitakuume on kova. Tiheys osui nappiin, joten ei muuta kuin villapaidan kimppuun!

Ai niin, perjantain kunniaksi ja because I'm worth it pistin myös mysteeriklubin tilaukseen väriyhdistelmällä muste-roosa. Elämäni eka pinkki lanka itselle.

Talvea kohti

Onpa tullut aika pitkä tauko kirjoittamiseen, kolme vuotta! Elämässä tapahtui kaikenlaista, kuten meni työpaikka alta, tietokone hajosi, rakennusväsymys vei voimat, uuteen työpaikkaan totuttelu kulutti energiaa. Käsityöinto oli pitkään kadoksissa, ja sen palattua kirjoittaminen ei ole houkutellut, en tiedä miksi. Oli kai mukamas niin vähän aikaa sellaiselle.

Nyt voisi pikkuhiljaa palata blogimaailman pariin. On niin hienoja projektejakin mitä esitellä! Monta vuotta odotelleet Madelinetoshit neuloutuivat huiviksi ja pipoksi.

Huivi on Color Affection, ja olen siitä haaveillut siitä lähtien kun tutustuin Veera Välimäen ihaniin malleihin. Tosh Merino Light on ihana lanka neuloa ja juuri otollinen huiveihin, ensinnäkin koska se on niin pehmeä iholla ja toisekseen koska värivalikoima on jumalainen. Tämän huivin sävyt ovat smokestack, margeaux ja curiosity.

Huiviin kului lankaa yhteensä 188 g. (Statistiikka, mikä ihana tekosyy hankkia digitaalinen keittiövaaka! Tähän kesään saakka olen sinnitellyt melko suurpiirteisen Tupperware-vaa'an kanssa.) Edelleenkään en saanut työstäni niin isoa huivia kuin Ravelryn projektikuvista päättelin, mutta parempi ehkä näin. Olen enemmän kaula- kuin hartiahuivi-ihminen.

Lankoja jäi siis yli melko reippaasti, joten neuloin huivin kaveriksi vastaavalla tavalla raidoitetun pipon. Ohjeeksi löysin Raitulin ja neuloin kolmella värillä ainaoikeaa. Kierroksen vaihtumiskohdassa nostin aina joka toisella kierroksella ensimmäisen silmukan -- jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää aloittaa raidoitus nurjalla kierroksella, jolloin vaihtumiskohta olisi uponnut pintaan paremmin. Toisaalta, nyt on ainakin selvästi näkyvillä miten päin pukea pipo päähän.

Lankaa on jäljellä edelleen aika paljon, koska pipoon kului vain 55 g. Mitähän minä niillä lopuilla oikein tekisin?

Varjo

Osallistuin Titityyn Mysteeriklubiin, johon langat valittiin hyvissä ajoin kesällä (Madelinetosh Tosh Merino Lightia kaksi vyyhtiä eri sävyissä) ja Veera Välimäen ohje lähetettiin syys-lokakuussa kolmessa eri osassa. Voin sanoa että tuotti hirmuista tuskaa valita ihanista väriyhdistelmistä yksi; katsokaa nyt, ihan mahdoton tehtävä! Langat saatuani olin silti edelleen oikein tyytyväinen yhdistelmääni Ink - Betty Draper's Blue.

Tämä oli ensimmäinen mysteerineuleeni, ja aika hämmentyneenä seurasin neulekappaleen kehittymistä. Muoto oli erikoinen. Ohjeen mukaan huivista piti tulla suuri, mutta epäilytti koko homma kun sitä myttyä katsoi. Kunnes sitten viimeisen vihjeen paljastuksen jälkeen Veera linkitti valmiin huivin kuvia Ravelryyn. Ooooh ja aaaaah! Ai noin sitä on tarkoitus käyttää!

Omastani ei tullut ihan niin suuri kuin oli ehkä tarkoitus. Syytän liian tiukkaa käsialaa ja onnettomia pingotusolosuhteita. Kelpo huivi siitä silti syntyi, ja lankaa jäi hieman yli niin että voisin jopa jotain päähinettä koettaa niistä soveltaa.

Harmi kyllä syksyiset kuvausolosuhteet eivät ole oikein suotuisat, ja salama saa värit hieman tunkkaisiksi. Betty Draper's Blue on paljon vaaleampi kuin valmistajan kuvissa, joten oli hyvä että Titityyltä jaeltiin vinkkejä värivalinnan tueksi.

Folded on muuten ihana, mutta vieläkään siitä ei ole kuvia vaikka viimeistelyt sain ihme kyllä vihdoin tehtyä. Eipä siitä varmaan kovin ihmeellisiä kuvia saisikaan kun se on musta. Mutta ihan varmasti neulon samalla mallilla toistekin. Kolme vyyhtiä Heritage Silkiä riitti vallan mainiosti ja ylikin sitä jäi, vaikka lisäsin hieman mittaa sinne sun tänne.

Saunahattutehtaalta on myöskin lähtenyt violetti Tovesta neulottu hattu siskolle, ilman kuvallista todistusaineistoa sekin. Ja olympialaisten aikaan aloitettu Moonstone etenee hitaasti mutta päättäväisesti. Tosin hirveästi tekisi mieli aloittaa kultakutrille neuletakkia Kerästä ostamastani Rowanin Purelife Revivesta. Kuinka ihanasti siellä osataankin muuten lankaostokset pakata! Eihän sitä käärettä raski raottaa edes sen verran, että saisi lankaostokset kuvattua ja taltioitua Ravelryn jemmaan.