Snyyh, nyt se on ohi

Tänään hain viimeisen paketin salaiselta neuleystävältäni, ja kylläpä lähetyksessä olikin taas vaikka mitä!

Lumisen teeman mukaisesti paketissa oli pari virkattua lumihiutaletta, Baby Snowball -pampulalankaa, Vivaldia ja Perle-lankaa jossa on kirkkaita lasihelmiä valmiiksi pujotettuna. Tosi kauniin näköistä ja mietin jo mitä kivaa siitä saisi aikaan vaikka kesäksi. Kaiken tämän lankapaljouden lisäksi paketissa oli kätevä puikkomitta jossa on lankaleikkurikin mukana, nappeja ja kasapäin valkoista Tobleronea. Ystäväkseni paljastui Jenni Elämän karusellissa-blogista, kiitokset sinulle tämän syksyn yllätyksistä!

Sydämeeni joulun teen

SNY ehti minut yllättää jouluviikolla kahteen eri otteeseen: ensin sain kortin jossa kerrottiin viimeisen lähetyksen tulevan pyhien jälkeen, ja sitten vielä mukille sydämellisen lämmittimen. Kiitos muistamisesta! En ole selvittänyt kuka ystäväni mahtaa olla, mutta hän tuntuu pitävän korttien tekemisestä tai muusta paperiaskartelusta. Lisäksi hän on lähettänyt koko ajan tosi tyylikkäitä mustavalkoisia kortteja, jollaisiin minä en törmää ikinä vaikka kuinka etsin.

Joulu on sujunut leppoisasti lasten odotusta, jännitystä ja riemua seuratessa. Pikkuinsinööri nyt ei vielä osannut mitään aattona odottaa kun edellisvuonna oli niin pieni ettei joulua taida muistaa, mutta paketteja saatuaan oli tohkeissaan siinä missä siskonsa. Edes korvatulehdus ei menoa hidastanut kun Autot-legoja kaivettiin laatikosta esille ja niillä pöristeltiin pitkin poikin. Kultakutri sai paketteja kasapäin, mutta silti veljen lelut tuntuvat niiin paljon jännittävimmiltä kuin omista paketeista paljastuneet hienoudet...

Nyt kun on joululahjat jo kääritty paketeista voin paljastaa siskolle tekemäni setin.

Kaksinkertaisella Katia Mousse -langalla neuloin hänelle Mariomyssyn ja kaulurin syksyn 2010 Novitan ohjetta soveltaen. Toivottavasti ovat lämpimät! Pakkaset ovat piinanneet tällä viikolla niin ettei nenäänsä ole paljon ulos tohtinut näyttää, mutta onneksi nyt on lauhtumaan päin. Jos pääsisi vaikka miehen kanssa pitkälle kävelylenkille kahdestaan ilman lapsia, kun on isovanhemmat kylässä heille seuraa pitämässä.

Suklaata, kynttilöitä, pelailua, kutomista, Pentti Hietasen joululevy. Siinä minun reseptini joulunviettoon.

Koreammat kääreet

Sairasloman kunniaksi päivitin blogiin uuden ulkoasun Elegian pohjalla. Hienoista tuskaa aiheutti ensin vanhan Minima-pohjan löytäminen Bloggerista, mutta Googlen avulla homma hoitui valmiiksi. Enpä olisi muuten osannut etsiä vanhoja pohjia "Muokkaa HTML-koodia" -välilehdeltä...

Viimeistä SNY-pakettia suunnittelen ja onpa se vaikeaa. Tahtoisin antaa lahjaksi vielä vaikka mitä, mutta niin vain on kierros pian ohi. Pian selviää myös kuka minulle on lähettänyt lankalahjoja!

Postia minulle!

Viimeinkin pääsin postissa käymään ja noutamaan salaisen neuleystävän marraskuun paketin. Postissa olivat liimanneet tarran juuri lähetystunnuksen päälle niin ettei mies päässyt pakettia näppärästi työmatkallaan poimimaan mukaan, höh!

Paketissa oli punaisia juttuja: joulukahvia (ihana kardemumman tuoksu leijui pakettia avatessa), joulusuklaata, joulukalenteri, piparimuotteja ja vyyhti Malabrigo Lacea jonka sävy on hauska Ravelry Red. Lanka on niin ihanan pehmeää etten ihan hetkeen ole hipeltänyt mitään vastaavaa. Piparimuotit ovat jatkoa aikaisemmalle muistamiselle eli pipariohjeelle :-) Ja mistä lie arvasitkaan että juuri tuo suklaa on aivan ehdoton suosikkini? Kiitos taas kivasta paketista!

Posti oli tuonut kotiin myös uusimman Interveawe Knitsin, mutta sitä en ole joutanut leipomiselta vielä selailemaan. Kunhan lapset ovat nukkumassa istun alas tutkailemaan lehden sisältöä tarkemmin, mallit tuli jo netistä vilkaistua kun lehti julkaistiin.

Piristystä arkeen

Salainen neuleystäväni lähetti minulle jo viime viikolla kivan kortin, jonka kääntöpuolella on piparitaikinan ohje. Mukana oli myös glögimaustetta. Kiitos muistamisesta! Piristys olikin tarpeen, sillä pikkuinsinöörin korvatulehdus on nyt sellaista sorttia johon ei enää antibiootit tepsi, joten takana on valvottuja öitä, poissaoloa töistä, huolta ja murhetta. Tiedossa taitaa olla putkitusoperaatio vielä tämän vuoden puolella, jollei ihmettä tapahdu.

Eksyinpä sitten Kädentaidot-messuillekin piipahtamaan. Kansanpaljous oli jälleen kerran valtava, mutta jotenkin oli silti leppoisa ja iloinen mieli kojulta toiselle kierrellessä. Minulla oli tarkoituksena ostaa langat yhteen takkiin ja vähän helmiä, että saan uuden avainkaulanauhan töihin, ja kuinkas sitten kävikään?
 
Tulihan ne takkilangat ostettua, 700 g Pirtin kehräämön tummansinistä Kampalankaa. Siitä tulee Lovejoy. Mutta mukaan lähti myös Punta Yarnsin Merisockia tunikan verran, ohjetta yhä metsästän, ja yksi vyyhti Teeteen Cacaota. Pakko kai itselle tehdä sellainen muotikauluri joka kaikilla muillakin on.

Ja niitä helmiä ostin myös, niin puisena kuin lasisenakin. Koruvaijeria tarvi ostaa myös, samoin lukko ja kiinnityshelmiä, Lisäksi ostin kangasnauhaa puuhelmien kaveriksi. Pitkään olen harkinnut myös lankakukkakehyksen ostamista ja nyt sen sitten hankin, jospa vaikka joulupaketit koristelisi paperinarukukilla.

 

Pikkuinsinöörin pieniä kipeitä korvia lämmittämään ostin ihanan nallehatun Hene'siltä. Kultakutrille olen aikaisemmin ostanut saman valmistajan pupuhatun ja se on ollut niin loistava että pikkuveljelle piti ostaa omansa.

Olisihan siellä messuilla voinut villiintyä ja ostaa kaikkea muutakin ihanaa, mutta tällä kertaa oli tiukka aikataulu ja selkeä tavoite mitä olen etsimässä. Ehkä jonakin vuonna jaksan tutustua myös kaikkiin valmiisiin käsitöihin enkä tutki vain lankakauppoja.

Sateensävyinen paketti

Neuleystävän paketti piti eilen hakea postista, ei mahdu enää nykyisen laatikon luukusta sisään nuo isommat lähetykset...

Lokakuun paketin teemana on sade, siispä mukana sadetakki johon ystäväni on taiteillut kauniin etiketin. Tervehdyksen hän oli kirjoittanut Martta Wendelinin herttaiselle käsityöaiheiselle kortille. Alkuun hämmennystä aiheutti paketista löytyneet muoviset merenelävät joissa on pieni metalliruuvi, mutta kun paketista paljastui myös magneettinen onkivapa oli arvoitus ratkennut ja lapset saivat hauskan pelin. Lisäksi paketissa oli tusina erivärisiä tuoksutuikkuja ja pari pötköä pistaasisuklaata jota en ole koskaan maistanut. Ja tärkeimpänä Colinette Jitterbugia vyyhti, väri ihanaisen viher-sini-turkoosi Ischia. Kiitos jälleen kerran ystäväiseni, nappiosuma!

En ole Jitterbugia koskaan neulonut ja päässä risteilee ideoita. Ilun Neulekirjassa on useita kauniita sukkamalleja joita tällä voisi toteuttaa. Vai pitäisikö tehdä sormikkaat tai baskeri? Tai pikkuinsinöörille jotain? Ei ei, it's all mine!

Päähinettä kyllä kaipailee kun alkavat nuo aamut olla melkoisen viileitä. Eilen oli lunta maassa kun herättiin, eli kyllä tässä pitää lapaset ja myssyt kaivaa itsellekin esiin. Aureaa olisi kaksi vyyhtiä odottamassa baskeriksi pääsyä, mutta kun ei vielä ole löytynyt kirjavalle langalle sopivaa mallia. Tai sitten en osaa päättää, jommin kummin.

Pyykkipäivä

Töiden alettua en ole paljon puikkojen tai blogin ääressä ehtinyt aikaani kuluttaa. Yöunetkin tahtoo jo häiriintyä kun joka päivä oppii niin paljon kaikkea uutta, ettei alitajunta meinaa millään rauhoittua lepäämään.

Vihdoista viimein sain kuitenkin Limun koottua, reunukset virkattua, laput ja icord-pätkät valmiiksi ja koneeseen. Yksi lappu tosin eksyi jo aiemmin kuudenkympin pyykkiin vahingossa, mutta en tiedä missä tiivisteen välissä se oli aikaansa viettänyt koska ei se ollut sanottavammin huopunut.

Saapa nähdä minkä kokoisena takki tulee koneesta. Pistin sen farkkujen kanssa ihan normaaliin kirjopesuun, vaikka ohjeessa suositeltiin hienopesua.

Sainpa tällä viikolla myös Sny-postia, ystäväni oli lähettänyt minulle nätin sydänheijastimen. Kiitos siitä! Koetan jokaiseen käsilaukkuun ja takkiin ripustaa jonkinlaisen heijastimen ja tämän kanssa kelpaa pimeässä liikkua.

Syyskuun paketissa olleelle Delanolle olen mietiskellyt kivaa huivimallia. Aquila vaikuttaisi sopivalta mallilta tuollaiselle liukuvärjätylle, jollen sitten kokeile kuinka Revontuli onnistuu telkkaria katsoessa. Harmi kun tuota aikaa on nykyään vielä vähemmän neulomiselle kuin ennen ja projekteja kertyy jonoon ihan liikaa!

Ai niin: pikkuinsinööri iski eräänä päivänä kyntensä iskemättömään Mini Palett -kerään kun en ollut näkemässä ja levitti sen pitkin olohuoneen lattiaa. Itku siinä pääsi kun sitä hävitystä katsoin. Survoin langan muovipussiin odottamaan sitä inspiraation hetkeä kun tulee mieleen että voisi iltansa ratoksi selvittää 400 metrin solmukasan.

Voi kun minua hemmotellaan!

Salaisen neuleystävän sininen unikkopaketti saapui eilen miehen matkassa kotiin. Laitoin ruokaa joten en siltä siunaamalta päässyt sitä avaamaan, mutta miehen kanssa pähkäiltiin mikä ihmeen helinä paketista kuului. Nappeja? Jotain muuta, mitä ihmettä?

Paketin avattuani en voinut kuin hämmästellä ja ihastella mitä ystäväni on minulle lähettänyt. Kaunis kortti pienestä pojasta koiransa kanssa, ihanan väristä Cewec Delano -lankaa, vihreää teetä hedelmillä ja vaniljalla höystettynä, sininen kynttilä, muutama belgialainen suklaakonvehti, Body Shopin käsivoidetta ja niin, se helistin: Neule-Namuja eli salmiakkia lasipurkissa. Kiitos, kiitos, kiitos tästä mieltä lämmittävästä paketista! Arvostan myös kovasti sitä, että käsivoiteen tuotto ohjautuu hyvään tarkoitukseen, siitä on siis muillekin iloa!

Delano on juuri minun mieleiseni sininen ja alpakka sekä mohair tekevät siitä ihanan lämpimän tuntuisen. Hypistelin keriä Lankamaailmassa mutta vision puutteessa ne jäivät hyllyyn. Nyt olen jo katsastellut millaisen huivin noista voisi tehdä (Haruni? North Roë? Sagittaria? liikaa vaihtoehtoja!), ja jos ystäväiseni sinulla on mielessä jotakin niin vinkkaa ihmeessä. 

Lapset ovat tänään taas hoidossa, pikkuinsinööri enterorokosta toipuneena ja kultakutri matkoilta palanneena. Minun pitäisi koota ajatukset ja suunnata ne työelämään, maanantaina alkaisi uusi projekti uudessa paikassa mutta onneksi sentään osittain tuttujen työkavereiden keskellä. Puolitoista vuotta kotosalla vähällä unella ja melko pienillä älyllisillä ponnisteluilla vetää mielen hermostuneeksi, kuinkahan sitä pääsee liikkuvan junan kyytiin loikkaamaan kylmiltään...

Oi ihana maanantai!

Harvoin on näin kivasti viikko alkanut kuin tänään: sain meinaan kauan kaivatun viestin Salaiselta neuleystävältä!

Jo pelkkä kuoren näkeminen sai sydämen pamppailemaan jännityksestä kun tiesin että tässä se nyt on, ensimmäinen viesti ystävältä. Olipas oikein kaunis ja mieltä lämmittävä lähetys, kiitos sinulle ystäväni!

Olen myös alkanut jo suunnitella ensimmäistä pakettia omalle ystävälle, tuntuu vain ettei 15 euroa riitä kaikkeen siihen mitä tahtoisin hänelle antaa. Parasta olisi varmaan tehdä jonkinlainen kokonaissuunnitelma näin alkuun ja koettaa pysyä siinä, ettei tule osteltua lankasillisalaattia ystäväparalle.

Viikonlopun aikana onnistuin olemaan kovasti tuottelias ja sain kuin sainkin miehen slipoverin viimeisteltyä. Kuvatodisteita siitä ei vielä ole, sillä mies puki sen heti päälleen töihin. Tuli oikein sopiva ja ilmeisesti myös mieluinen!

Pikkuinsinöörin uudet L-kokoiset Tiuhtis-housut metsänvihreästä Purosta sain myös valmiiksi.

Raitojen kanssa piti jälleen kikkailla hieman eikä ne aivan mätsää, kun kerissä meni näköjään juoksut "taiteellisesti" eri tavalla, mutta kelpaa. Lankaa kului pikkuisen reilu 2,5 kerää. Vaippakäyttöön nämä nyt ensisijaisesti on tarkoitettu, vaikka voi olla että valtavan kokonsa vuoksi päätyvät alkuun välihousuiksi. Näyttäisi nimittäin olevan ehdat kainalopöksyt... Toivottavasti pesu ja pieni käsin huovutus lyhentävät yläosan pituutta.

Nyt puuhastelen taas kultakutrin Ice Queenin parissa, purkasin illalla puolet kun olin laittanut helmet minne sattuu ja nyt koetan olla saamatta purettua mohairkekoa solmulle. Täytyisi oikeastaan siirtyä tästä koneelta puikkojen ääreen jotta saisin mahdollisimman paljon tehtyä ennen kuin pikkuinsinööri palaa kotiin. Jos se meinaan siihen kasaan menee koskemaan niin sitä solmua ei pelasta kuin sakset. Ja pieni vinkki muuten ystävälle: lisään helmet neuleisiin omatekoisen rautalankavirityksen avulla, mutta joskus tuntuu että pienenpieni virkkuukoukku voisi olla paljon näppärämpi siihen puuhaan ;-)

Ei suju ei

Kylläpä taas vastustaa. Pikkuinsinöörin dominosukat etenivät ihan hyvää vauhtia kun sain solmulle menneen kerän selvitettyä, kunnes monsieur meni ja katkaisi yhden bambupuikon... Se lapsi se sitten kerkeää pahantekoon! Onneksi on sentään KnitPron samankokoiset puikot, vaikkakin toisessa sukassa kiinni, ettei koko touhu tyssää tähän.

Tekisi kauheasti mieli aloittaa taas jotakin uutta eikä viimeistellä keskeneräisiä. Miehen slipari pitäisi kyllä ottaa jälleen työn alle, kun enää ei oikein voi helteisiinkään vedota. Ei siinä olisi kuin pään- ja kädentiet tekemättä (plus saumat ompelematta ja sitä oikeasti inhoan yli kaiken).

No onneksi on sentään kivojakin uutisia: liityin syksyn Salainen neuleystävä -rinkiin ja nyt odottelen jännityksellä tietoja ystävästäni sekä salaisen ystäväni yhteydenottoa!