Hyvin marinoitu kaulahuivi

Kultakutri tahtoi eilen alkaa neuloa itselleen kännykkäpussia. Sukelsimme lankalaatikoihin etsimään sopivaa lankaa (tummansininen Pirtin villalanka miellytti neidin silmää), ja samalla löysin kasapäin viimeistelyä vailla olevia neuleita.

Harmitti niin vietävästi nähdä tämäkin päättelyä vaille valmis alpakkainen kaulahuivi, että otin sen saman tien työn alle.

Malli on Executive scarf Ravelrystä. Lanka on vanha Novitan Luxus Alpaca, jota kului kaksi kerää 3,5 mm puikoilla. Tykkään pinnasta, jonka kuviointi syntyy vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Aloitin tämän helmikuussa 2012 ja siitä oli tarkoitus tulla lahja, mutta eipä tullutkaan kun mitta jäi vähän vajaaksi eikä lankaa luonnollisesti saanut mistään lisää (voi Novita, kannattaisi pitää näitä parempia lankoja valikoimassa myös sukkalankojen lisäksi).

Uusi mysteeri!

Apua, ollaan jo marraskuussa ja Veeran mysteerihuiviohjeen ensimmäinen osa tipahti sähköpostiin. Agrotera on vielä hihoja vailla, mutta luulenpa että nyt on vain pakko jättää se hetkeksi tauolle, keriä Tuulen tyttären musteen ja roosan väriset lankavyyhdit ja pistää huivi työn alle.

Sunnuntaina ohjelmassa myös perinteiset Kädentaidot-messut ystävien kanssa. Mitään suurta suunnitelmaa hankinnoista ei ole, eli täysin fiiliksellä mennään! 

Talvea kohti

Onpa tullut aika pitkä tauko kirjoittamiseen, kolme vuotta! Elämässä tapahtui kaikenlaista, kuten meni työpaikka alta, tietokone hajosi, rakennusväsymys vei voimat, uuteen työpaikkaan totuttelu kulutti energiaa. Käsityöinto oli pitkään kadoksissa, ja sen palattua kirjoittaminen ei ole houkutellut, en tiedä miksi. Oli kai mukamas niin vähän aikaa sellaiselle.

Nyt voisi pikkuhiljaa palata blogimaailman pariin. On niin hienoja projektejakin mitä esitellä! Monta vuotta odotelleet Madelinetoshit neuloutuivat huiviksi ja pipoksi.

Huivi on Color Affection, ja olen siitä haaveillut siitä lähtien kun tutustuin Veera Välimäen ihaniin malleihin. Tosh Merino Light on ihana lanka neuloa ja juuri otollinen huiveihin, ensinnäkin koska se on niin pehmeä iholla ja toisekseen koska värivalikoima on jumalainen. Tämän huivin sävyt ovat smokestack, margeaux ja curiosity.

Huiviin kului lankaa yhteensä 188 g. (Statistiikka, mikä ihana tekosyy hankkia digitaalinen keittiövaaka! Tähän kesään saakka olen sinnitellyt melko suurpiirteisen Tupperware-vaa'an kanssa.) Edelleenkään en saanut työstäni niin isoa huivia kuin Ravelryn projektikuvista päättelin, mutta parempi ehkä näin. Olen enemmän kaula- kuin hartiahuivi-ihminen.

Lankoja jäi siis yli melko reippaasti, joten neuloin huivin kaveriksi vastaavalla tavalla raidoitetun pipon. Ohjeeksi löysin Raitulin ja neuloin kolmella värillä ainaoikeaa. Kierroksen vaihtumiskohdassa nostin aina joka toisella kierroksella ensimmäisen silmukan -- jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää aloittaa raidoitus nurjalla kierroksella, jolloin vaihtumiskohta olisi uponnut pintaan paremmin. Toisaalta, nyt on ainakin selvästi näkyvillä miten päin pukea pipo päähän.

Lankaa on jäljellä edelleen aika paljon, koska pipoon kului vain 55 g. Mitähän minä niillä lopuilla oikein tekisin?

Varjo

Osallistuin Titityyn Mysteeriklubiin, johon langat valittiin hyvissä ajoin kesällä (Madelinetosh Tosh Merino Lightia kaksi vyyhtiä eri sävyissä) ja Veera Välimäen ohje lähetettiin syys-lokakuussa kolmessa eri osassa. Voin sanoa että tuotti hirmuista tuskaa valita ihanista väriyhdistelmistä yksi; katsokaa nyt, ihan mahdoton tehtävä! Langat saatuani olin silti edelleen oikein tyytyväinen yhdistelmääni Ink - Betty Draper's Blue.

Tämä oli ensimmäinen mysteerineuleeni, ja aika hämmentyneenä seurasin neulekappaleen kehittymistä. Muoto oli erikoinen. Ohjeen mukaan huivista piti tulla suuri, mutta epäilytti koko homma kun sitä myttyä katsoi. Kunnes sitten viimeisen vihjeen paljastuksen jälkeen Veera linkitti valmiin huivin kuvia Ravelryyn. Ooooh ja aaaaah! Ai noin sitä on tarkoitus käyttää!

Omastani ei tullut ihan niin suuri kuin oli ehkä tarkoitus. Syytän liian tiukkaa käsialaa ja onnettomia pingotusolosuhteita. Kelpo huivi siitä silti syntyi, ja lankaa jäi hieman yli niin että voisin jopa jotain päähinettä koettaa niistä soveltaa.

Harmi kyllä syksyiset kuvausolosuhteet eivät ole oikein suotuisat, ja salama saa värit hieman tunkkaisiksi. Betty Draper's Blue on paljon vaaleampi kuin valmistajan kuvissa, joten oli hyvä että Titityyltä jaeltiin vinkkejä värivalinnan tueksi.

Folded on muuten ihana, mutta vieläkään siitä ei ole kuvia vaikka viimeistelyt sain ihme kyllä vihdoin tehtyä. Eipä siitä varmaan kovin ihmeellisiä kuvia saisikaan kun se on musta. Mutta ihan varmasti neulon samalla mallilla toistekin. Kolme vyyhtiä Heritage Silkiä riitti vallan mainiosti ja ylikin sitä jäi, vaikka lisäsin hieman mittaa sinne sun tänne.

Saunahattutehtaalta on myöskin lähtenyt violetti Tovesta neulottu hattu siskolle, ilman kuvallista todistusaineistoa sekin. Ja olympialaisten aikaan aloitettu Moonstone etenee hitaasti mutta päättäväisesti. Tosin hirveästi tekisi mieli aloittaa kultakutrille neuletakkia Kerästä ostamastani Rowanin Purelife Revivesta. Kuinka ihanasti siellä osataankin muuten lankaostokset pakata! Eihän sitä käärettä raski raottaa edes sen verran, että saisi lankaostokset kuvattua ja taltioitua Ravelryn jemmaan.

Mitä kuuluu Dahlialle?

Ei niin mitään uutta. Dahlia on edelleenkin mytyssä odottamassa että joku päättelisi langat ja pingottaisi kuvion esille. En tajua missä se joku aina piileksii.

Startiitti riehuu sen sijaan kovana. Boreal-kaulurin sain tuossa jo tehtyä, vähän lyhyempänä kuin ohjeessa (paitsi että joku ei ole sitäkään viimeistellyt käyttökuntoon) ja kolmannesta Manu-vyyhdistä aloitin pipoakin. Seiskan puikot, alkuun 48 silmukkaa, kolme kerrosta joustinta ja sitten palmikkokuvion ekalla kierroksella lisäsin silmuikkaluvun 55:een.

Kävin Lankaideassa tässä päivänä muutamana, kun ystävänpäivän arvonnassa voitin liikkeestä Jaipur Silk Finoa kaksi vyyhtiä isoa Bitterroot-huivia varten. Mikä ihana lanka! En ole vielä penkonut helmilaatikkoa että olisiko siellä sopivia helmiä vai pitääkö lähteä jälleen kerran helmiostoksille. Edellisellä kerralla HelmiQ:sta hamstratut ihanuudet ovat kaikki edelleen käyttämättä, miten surullista...

Mutta niin, Lankaidesta tarttui mukaani myös Teeteen Taigaa yksi vyyhti. Kultakutri nimittäin iski kyntensä Manuun ja olisi siitä tahtonut kaulahuivin (but it's mine, my precious!). Taigan rakenne on aivan unelmanpehmeää, se on puhdasta merinovillaa ja ennen kaikkea konepesun kestävää. Joten siitä sitten tyttöselle tein Borealin palmikkokuviolla kaulahuivin.

Kuvan värit ovat ihan pielessä. Viininpunainen se kyllä on muttei ihan tuollainen.

Näiden lisäksi puikoilla on vielä kaksi miehen kaulaliinaa. Pitäisi mennä siskon miehelle. Ensimmäisen aloitin Sisusta mutta eihän se käy, on aivan liian karhea.

Malli on Red Herring Scarf enkä vielä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Purkaisinko pois vai tekisinkö loppuun ja katsoisin sitten kelpaako kellekään.

Toinen yritys on Novitan Alpacaa ja mallina Executive Scarf (Ravelry). En millään saa tuota mallikuviota painumaan mieleen kun se ei etene silleen loogisesti, mutta ihan hienoa pintaa tuosta tulee.

Kesäisiä kiireitä

KYH ei etene hyvin, mitä vähän epäilinkin. Ekalla viikolla sain hyvin pysyttyä tahdissa, mutta sen jälkeen iski työpaikan iltapippaloinnit ja projektikiireet, joten kovasti olisi kirittävää. 5 aloitettua työtä - not good.

Sain kuningasidean alkaa virkata lampunvarjostinta makuuhuoneeseen, kun plafondin lasikuvussa on ilkeä särö. Mary Oljen malleista kaivoin Kuningatar Annan tähden (englanninkielinen ohje täällä) ja niitä olisi kolme nyt valmiina Kotiväestä 2,5 mm koukulla. Aika paljon on matkaa että noista lampunvarjostimen saa... Ja miten ne pitäisi yleensäkään yhdistää että saisi pallon aikaiseksi? Ikinä en ole mitään myöskään tärkännyt, että sekin täytyy opetella tässä samalla.

Mutta jotain iloista kerrottavaa tässä silti on, sain meinaan Harunin urakoitua parissa viikossa valmiiksi!

Oli pakko ottaa kuva vaikka huivi on vasta pingottumassa. Lanka on Marks & Kattensin Alpaca Silk, jota kului melkein 2 kerää 3,5 mm neliskanttisilla puikoilla. Lanka on mukava neuloa, kivan pehmeää ja sileää ja käyttäytyy nätisti. Ei halkeile tai muuta. Huivista ei tullut ihan niin iso ja näyttävä kuin olisin toivonut, mutta ihan hyvä kumminkin, n. 105 x 55 cm. Tämän annan ensi torstaina lahjaksi lasten ihanalle perhepäivähoitajalle, kun kultakutri nyt jää pois ja siirtyy syksyllä eskariin (hui!).

Hulluttelun jälkimainingeissa

Niin se vain heinäkuu mennä hurahti ja elokuukin on pian puolessa välissä. Myös pikkuinsinööri aloitti taipaleensa perhepäivähoidossa ja minä palasin takaisin töihin, vaikkakin ensin pidän lomia pois. Siitäpä se ajatus sitten lähti ja pari viikkoa on sujunut pientä pintaremonttia tehden, eikä koneen ääressä ole tullut paljon istuttua. Maalipensseliä on tullut heilutettua senkin edestä.

Kesäyön hullutus saatiin päätökseen, jos ei ehkä ihan kunnialla kun valmiiksi asti ehti vain 21 työtä. Tässäpä viimeiset niistä:

Fantti-langasta koneessa huovutetut "helmet" saivat lankaan seurakseen pieniä siemenhelmiä. Jospa tuota syksyllä käyttäisi paidan kanssa, paljaalla iholla tuntuu kutittavan.

Toinenkin helmiprojekti: Fan Bookmark -ohjetta mukaillen metallilangasta virkattu hökötys kännykkäpussia koristamaan. Takana on neula jolla virityksen voi kiinnittää minne lystää.

Ja vielä yksi jämälangan tuhoamistyö, virkattu huivi miehen pipolle kaveriksi. Lankana Artesano Inca Cloud. Pikkuisen kapeaksi jäi mutta ihan hyvä takin alla pidettäväksi.

Ja mitäs jäi kesken? No sukkapuolta etupäässä, minkä arvasinkin. Pikkuinsinöörin dominosukat, punaiset kukkasukat, mökkitössut, Ice Queen ja Vihervaara eivät valmistuneet aikarajaan mennessä, eikä ne ole kyllä siitä edenneet senkään jälkeen. Paitsi dominosukkia olen kutonut eteenpäin, vaikka niidenkin kanssa alkaa olla taistelua kun lankakerästä on tullut tämän näköinen:

Pikkuinsinööristä on niin kiva tulla osallistumaan näihin äidin projekteihin... huokaus.

Mökkitossuja yritin ihan tosissaan valmiiksi vielä viimeisenä iltana, mutta iski sellainen ongelma että lanka loppui kesken! Kuinka se on mahdollista, taloudessa jossa säilytystilasta ihan liikaa on varattu langoille? No surullinen tosiasia tuo oli kuitenkin, ei löytynyt 7 veljestä tarpeeksi toteutuksen loppuun saattamiseen.

Ihan kivaa oli osallistua ensimmäiseen tempaukseen, vaikka ensi vuotta ajatellen voisi ottaa pari asiaa opiksi:

1. Suunnittele etukäteen mitä teet ja missä järjestyksessä.
2. Varmista että kaikkiin on lankaa.
3. Varmista myös että puikkoja löytyy oikeaa kokoa tarpeeksi monet.
4. Varaudu kesähelteisiin myös muilla kuin villalankaprojekteilla, wink wink.

Mulla meni liikaa aikaa kun mietin mitä seuraavaksi aloitan, ja sitten kävi myös niin ettei ollut pientä pyöröä koossa 7 jolloin Vihervaaran hihat jäi aloittamatta. Ja mohair sekä kolmenkymmenen asteen helle ei ole kaikkein paras yhdistelmä.

Nyt kun tämä on ohi ja pitkä syksy edessä, niin aloin harkita josko minusta olisi Salaiseksi neuleystäväksi.

Kaunis Bitterroot

Huivi on pingotettu ja parit ulkokuvat otettu.

Kultakutri poseeraa. Ei ehditty kovin monta kuvaa saada, kun kuulemma kädet väsyi ja piti päästä muihin touhuihin.

Kaunis tuli, ja väri on mukavan eläväinen. Olen aina ollut suuri sinisen ystävä, mutta vihreä on pikku hiljaa kiilaamassa kakkoseksi.

Silkkiä ja luoteja, eikun helmiä

Bitterroot on valmis. Ihana. Kaunis. Vaan ei vielä kunnolla kuvattu. Eilen ennen pingottamista otin siitä kumminkin pari kuvaa kylppärin lattialla kun en malttanut odottaa!

Valmiit mitat on 125 x 57 cm ja Sea Silkiä meni vajaa vyyhti. Riskillä olisi voinut kokeilla yhtä ylimääräistä mallikertaa koska lankaa jäi yli jonkun verran, mutta koska purkaminen (varsinkin helmien) on niin työlästä niin parempi näin. Helmet ostin Helmimerestä, ne ovat koon 6 siemenhelmiä ja väritys on aika jännä: keltaisen helmen sisus on sininen, oikeastaan jopa turkoosi. Sisus näyttää vihreältä keltaisen lasin läpi ja saa koko helmen vaikuttamaan vihreältä. Sopii hienosti keltavihreään langan sävyyn.

Happy feet

 Tein viime vuonna itselleni ja lahjaksi parit sneaker-sukat eri ohjeiden risteytyksenä. Sukat olivat niin mukavat että tein sitten toisetkin omaan käyttöön.

Malli on Ullan Sneaker-sukkaset 2,5 mm puikoilla, mutta lisäsin vähemmän kuin ohjeessa eli joka puikolla oli 16 silmukkaa. Lanka on Regia Design Line Kaffe Fassett, väri Mirage Storm, ja melkein koko kerän sain näihin kulumaan.

Nämä hassut tossut taas voi pukea jalkaan miten päin vaan. Ohje on Novitassa 6/2002. Lanka on 7 veljestä, ihana Martta-punainen väri ja puikot 4.

Ja vielä olisi yksi valmis huivin kyhäelmä lisättäväksi valmiiden pinoon, Fun Drop Stitch Scarf kerästä Novitan Havaijia vitosen puikoilla. Pääsinpä siitäkin kerästä eroon.

Pikkuhuivi ja puikkohankintoja

Kultakutri sai uuden ilmavan kesäpäähineen tästä hulluttelutyöstä numero neljä. Malli on Winged Hair Kerchief ja lankana käytin kerän Jaeger Albanya. Malli on yksinkertainen ja muistuttaa isoäidinneliötä, paitsi että on kolmio. Ainoastaan reunassa tuli vähän haastetta kun piti tehdä "bullion stitch" - harkkosilmukka? - mutta mitä ei googlettamalla löydä ei tarvi tietääkään.

Kultakutri ei osaa vielä solmia nauhoja joten laitoin tähän kokeeksi napin, saa nähdä miten se toimii. Jos ei pysy kiinni niin tarvii keksiä jotain muuta.

Kesäyön hullutuksen kolmas projekti on vielä alkutekijöissään, aloitin pikkuinsinöörille dominoneulesukat Stepin jämistä mutta arveluttaa langan riittävyys. Pitää ehkä tehdä varret ensin molempiin valmiiksi ja terät jollain muulla langalla jos näyttää että loppuu kesken. Viides projekti ei ole vielä puikoilla mutta kun tästä koneelta pääsen niin otan puikoille kirjanmerkin. Ilahduttaa suuresti että saan käytettyä lankakorissa iäisyyden pyörineet nyttyset ja nöttöset johonkin järjelliseen, normaalisti niin ei tulisi kyllä tehtyä.

Piti tässä sortua myös välinehankintoihin... Kaverilla näin kerran Kollágen neliskanttiset pyöröpuikot, ja niissä oli niin ihana kaapeli että piti sitten uudet huivipuikot tilata Titityystä kun ne oli tarjouksessakin. Olen myös pohdiskellut että voisi investoida Knit Pron tai Addin pyöröpuikkosettiin, koska vanhoissa alkaa olla kaapelin ja puikon liitoskohdat huonossa kunnossa. Monessa on kaapeli vielä niin jäykkää materiaalia ettei niitä saa oikaistua millään konstilla.

Kiitoskukkanen

Eilen aloitettu KYH#2 ehti eilen myös valmiiksi. Virkkasin Sandnes Mandarin Classicin jämistä mukinalusen, joka menee kultakutrin hoitotädille Runo-mukin kanssa kiitokseksi hyvästä hoidosta. Kukanmuotoisen mallin löysin Ravelrystä: Doni Speiglen suunnittelema Springtime Coasters.

3,5 mm:n koukulla alusesta tuli sen verran nafti, että korvasin viimeisen kierroksen kiinteät silmukat puolipylväillä. En sitten tiedä oliko siitä suuresti apua koon kasvattamisessa... Halkaisija on kutakuinkin tasan 10 cm.

KYH#1 on vielä ihan alkuvaiheessa, edes ensimmäistä mallikertaa en ole saanut Bitterrootista aikaiseksi. Asiaan vaikuttanee hieman se, että sää on taas ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen ja päivät kuluvat lasten kanssa ulkoillessa. Plus koetan samalla saada viime kesäistä topintekelettä valmiiksi. Plus pikkuinsinööri käy joka käänteessä purkamassa lankakerät niin hirveälle solmulle, että niiden selvittelyyn saa tuhlattua tuntikausia.