Sulaa hulluutta

Niinpä niin. Taas lähdin mukaan Kesäyön hullutukseen, en tiedä miksi. Hulluuttani kai. Koko kevään on ollut tosi vaikeaa taas löytää motivaatiota käsitöihin, mutta nyt startiitti riehuu niin ettei mopo meinaa pysyä käsissä.

Ensimmäiseksi aloin käyttää viime vuodelta jääneitä Puro Batikin jämiä kirjanmerkkeihin. Malli on No wrong side bookmark, jonka molemmat puolet näyttävät kivalta, ei ole selvää oikeaa ja nurjaa puolta. Kolmosen puikoilla näitä olen neulonut, joissakin on häntä ja helmi, toisissa hännän päissä vain solmu. Neljä näitä on yhteensä tekeillä, kolme jo valmista.

Sitten tulevalle siskonpojalle neuloin myssyn Dropsin ohjeella ja Sandnes Lanettilla, puikot 2,5 mm. Viimeistelykeijua odottelen vielä saapuvaksi.

Haipussukankin aloitin, kun kaveriporukalla on puuhasteltu huonojen haielokuvien iltaa. Jos vaikka käsilaukuksi ottaisi mukaan, heh. Lanka on hyvin marinoitu Tenneessee ja koukku 3,5 mm.

Tähän saakka kaikki langat ovat löytyneet omista varastoista, mutta tänään lipsahti. Kävin Kerästä ostamassa Quince & Co:n Larkia, koska (ja todellakin nyt on hulluus iskenyt, helle pehmentänyt pään tms.) meinaan tehdä itselleni Sportsit.

Lisäksi kävin Merletossa ostamassa espadrilles-pohjat ja puuvillalangat itselleni ja Kultakutrille, joka myös tahtoi omat. Tämä malli löytyi Kotiliesi Käsityöt 5/2015 -lehdestä hyllystä. Aika tavaran kaupittee, ei olekaan noista lehdistä tullut juuri mitään tehtyä ikinä...

Nyt ajattelin silti muutamat kasvonpuhdistuslappuset neuloa tai virkkailla jämäpuuvillasta, -hampusta ja -bambusta. Katsotaan mitä tulee ja mitä iho tykkää niistä.

Hyvin marinoitu kaulahuivi

Kultakutri tahtoi eilen alkaa neuloa itselleen kännykkäpussia. Sukelsimme lankalaatikoihin etsimään sopivaa lankaa (tummansininen Pirtin villalanka miellytti neidin silmää), ja samalla löysin kasapäin viimeistelyä vailla olevia neuleita.

Harmitti niin vietävästi nähdä tämäkin päättelyä vaille valmis alpakkainen kaulahuivi, että otin sen saman tien työn alle.

Malli on Executive scarf Ravelrystä. Lanka on vanha Novitan Luxus Alpaca, jota kului kaksi kerää 3,5 mm puikoilla. Tykkään pinnasta, jonka kuviointi syntyy vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

Aloitin tämän helmikuussa 2012 ja siitä oli tarkoitus tulla lahja, mutta eipä tullutkaan kun mitta jäi vähän vajaaksi eikä lankaa luonnollisesti saanut mistään lisää (voi Novita, kannattaisi pitää näitä parempia lankoja valikoimassa myös sukkalankojen lisäksi).

Vihreää syksyyn

Uusimman IK:n saavuttua minulla alkoi ihan hirveästi tehdä mieli villapaitaa.

Kuva: Interweave Knits

Lehdessä oli paljon kivoja palmikkoneuleita, mutta tämä Agrotera Pullover jäi tosissaan kaihertamaan mieltä. Ja niinpä sitten kun edullisten lippujen innoittamana ystävän kanssa lähdimme päivävisiitille Jyväskylään ja TitiTyylle, oli suunnitelmana etsiä siihen sopiva lanka.

Löytyihän sieltä langat sitten yhteen jos toiseenkin projektiin... Luottokortti vingahteli iloisena kassalla, ja minä kun kannoin kotiin kirkkaanvihreää Fyberspatesin Vivacious DK:ta ynnä muuta pientä kivaa.

Wanida-sukkaprojekti joutui heti jäihin, paitakuume on kova. Tiheys osui nappiin, joten ei muuta kuin villapaidan kimppuun!

Ai niin, perjantain kunniaksi ja because I'm worth it pistin myös mysteeriklubin tilaukseen väriyhdistelmällä muste-roosa. Elämäni eka pinkki lanka itselle.

Talvea kohti

Onpa tullut aika pitkä tauko kirjoittamiseen, kolme vuotta! Elämässä tapahtui kaikenlaista, kuten meni työpaikka alta, tietokone hajosi, rakennusväsymys vei voimat, uuteen työpaikkaan totuttelu kulutti energiaa. Käsityöinto oli pitkään kadoksissa, ja sen palattua kirjoittaminen ei ole houkutellut, en tiedä miksi. Oli kai mukamas niin vähän aikaa sellaiselle.

Nyt voisi pikkuhiljaa palata blogimaailman pariin. On niin hienoja projektejakin mitä esitellä! Monta vuotta odotelleet Madelinetoshit neuloutuivat huiviksi ja pipoksi.

Huivi on Color Affection, ja olen siitä haaveillut siitä lähtien kun tutustuin Veera Välimäen ihaniin malleihin. Tosh Merino Light on ihana lanka neuloa ja juuri otollinen huiveihin, ensinnäkin koska se on niin pehmeä iholla ja toisekseen koska värivalikoima on jumalainen. Tämän huivin sävyt ovat smokestack, margeaux ja curiosity.

Huiviin kului lankaa yhteensä 188 g. (Statistiikka, mikä ihana tekosyy hankkia digitaalinen keittiövaaka! Tähän kesään saakka olen sinnitellyt melko suurpiirteisen Tupperware-vaa'an kanssa.) Edelleenkään en saanut työstäni niin isoa huivia kuin Ravelryn projektikuvista päättelin, mutta parempi ehkä näin. Olen enemmän kaula- kuin hartiahuivi-ihminen.

Lankoja jäi siis yli melko reippaasti, joten neuloin huivin kaveriksi vastaavalla tavalla raidoitetun pipon. Ohjeeksi löysin Raitulin ja neuloin kolmella värillä ainaoikeaa. Kierroksen vaihtumiskohdassa nostin aina joka toisella kierroksella ensimmäisen silmukan -- jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää aloittaa raidoitus nurjalla kierroksella, jolloin vaihtumiskohta olisi uponnut pintaan paremmin. Toisaalta, nyt on ainakin selvästi näkyvillä miten päin pukea pipo päähän.

Lankaa on jäljellä edelleen aika paljon, koska pipoon kului vain 55 g. Mitähän minä niillä lopuilla oikein tekisin?

Varjo

Osallistuin Titityyn Mysteeriklubiin, johon langat valittiin hyvissä ajoin kesällä (Madelinetosh Tosh Merino Lightia kaksi vyyhtiä eri sävyissä) ja Veera Välimäen ohje lähetettiin syys-lokakuussa kolmessa eri osassa. Voin sanoa että tuotti hirmuista tuskaa valita ihanista väriyhdistelmistä yksi; katsokaa nyt, ihan mahdoton tehtävä! Langat saatuani olin silti edelleen oikein tyytyväinen yhdistelmääni Ink - Betty Draper's Blue.

Tämä oli ensimmäinen mysteerineuleeni, ja aika hämmentyneenä seurasin neulekappaleen kehittymistä. Muoto oli erikoinen. Ohjeen mukaan huivista piti tulla suuri, mutta epäilytti koko homma kun sitä myttyä katsoi. Kunnes sitten viimeisen vihjeen paljastuksen jälkeen Veera linkitti valmiin huivin kuvia Ravelryyn. Ooooh ja aaaaah! Ai noin sitä on tarkoitus käyttää!

Omastani ei tullut ihan niin suuri kuin oli ehkä tarkoitus. Syytän liian tiukkaa käsialaa ja onnettomia pingotusolosuhteita. Kelpo huivi siitä silti syntyi, ja lankaa jäi hieman yli niin että voisin jopa jotain päähinettä koettaa niistä soveltaa.

Harmi kyllä syksyiset kuvausolosuhteet eivät ole oikein suotuisat, ja salama saa värit hieman tunkkaisiksi. Betty Draper's Blue on paljon vaaleampi kuin valmistajan kuvissa, joten oli hyvä että Titityyltä jaeltiin vinkkejä värivalinnan tueksi.

Folded on muuten ihana, mutta vieläkään siitä ei ole kuvia vaikka viimeistelyt sain ihme kyllä vihdoin tehtyä. Eipä siitä varmaan kovin ihmeellisiä kuvia saisikaan kun se on musta. Mutta ihan varmasti neulon samalla mallilla toistekin. Kolme vyyhtiä Heritage Silkiä riitti vallan mainiosti ja ylikin sitä jäi, vaikka lisäsin hieman mittaa sinne sun tänne.

Saunahattutehtaalta on myöskin lähtenyt violetti Tovesta neulottu hattu siskolle, ilman kuvallista todistusaineistoa sekin. Ja olympialaisten aikaan aloitettu Moonstone etenee hitaasti mutta päättäväisesti. Tosin hirveästi tekisi mieli aloittaa kultakutrille neuletakkia Kerästä ostamastani Rowanin Purelife Revivesta. Kuinka ihanasti siellä osataankin muuten lankaostokset pakata! Eihän sitä käärettä raski raottaa edes sen verran, että saisi lankaostokset kuvattua ja taltioitua Ravelryn jemmaan.

Langan riittoisuus vähän jännittää

Foldedin ensimmäistä hihaa aloittelin tässä joku ilta takaperin. Hieman jännittää miten lanka mahtaa riittää. Minulla on mustaa Heritage Silkiä kolme vyyhtiä, joista varmaan reilut puolitoista kerää meni jo vartalo-osaan. Nyt teen hihat kolmannesta, ja sitten toivon että jäljelle jääneellä määrällä saa kaarrokkeen valmiiksi.

En usko että olen koskaan neulonut mustasta langasta mitään hihatinta suurempaa. Jotenkin tuntuu että se on aika synkeä väri neuleessa, vaikka muuten mustaa paljon käytänkin. Ja silkki tai joku tekee tuosta pinnasta vielä oikein syvän mustan.

Synttärit lähestyy... Melkein olisi unelmalahjakin tiedossa: Titityyn Mysteeriklubi! Jos sen saisi lahjana niin ei itse tarvisi miettiä minkä väriyhdistelmän noista valitsisi, mieletön bonus.

Eipä ole taaskaan tullut otettua valokuvia, miehen toiset Kalajoki-sukatkin on dokumentoimatta vielä. No, joku toinen kerta.

Naps!

Jälleen kerran napsahti yksi KnitPron pää poikki Foldedia neuloessa. 3,5 mm päät olivat olleet varmaan vuoden yhdessä topissa kiinni, ja nyt otin ne taas aktiivikäyttöön. Selkeästikään eivät tykänneet siitä. Voi että olen katunut etten sittenkin ostanut Addin settiä KnitPron sijaan...

No Folded etenee joka tapauksessa. Vyötärömuotoilujen lisäyksiä jo teen. Elämää suurempi räkätauti on edesauttanut tilannetta, kun sairaslomaillessa on saanut tuota neulottua päivälläkin.

Yskänlääke, kutimet ja Jason Bourne -elokuva seuranani toivottelen kaikille iloista vappua!

Sukkaa pukkaa

Päädyin lopulta purkamaan Red Herring scarfin josta puhuin aikaisemmin. Lanka, Sandnesin Sisu jonka alunperin valitsin värinsä vuoksi, oli liian karheaa huiviksi ja niinpä aloitin siitä toiset Kalajoki-sukat miehelle. Tällä kertaa varsi on pitempi niin että saan melkeinpä kaiken langan käytettyä. Hieman kyllä jännitti menikö jo liiankin täpärälle kun ensimmäisen sukan kärkikavennuksia tein, mutta hyvin riitti.

Nyt mulla polttelisi hirveästi aloittaa Folded, mutta parempi saada sukat ensin valmiiksi. Lovejoy on taas jäänyt oman onnensa nojaan sen jälkeen kun sain hihat valmiiksi. Pitäisi jatkaa helmaa ja päättää kuinka pitkä on tarpeeksi pitkä.

Mitä kuuluu Dahlialle?

Ei niin mitään uutta. Dahlia on edelleenkin mytyssä odottamassa että joku päättelisi langat ja pingottaisi kuvion esille. En tajua missä se joku aina piileksii.

Startiitti riehuu sen sijaan kovana. Boreal-kaulurin sain tuossa jo tehtyä, vähän lyhyempänä kuin ohjeessa (paitsi että joku ei ole sitäkään viimeistellyt käyttökuntoon) ja kolmannesta Manu-vyyhdistä aloitin pipoakin. Seiskan puikot, alkuun 48 silmukkaa, kolme kerrosta joustinta ja sitten palmikkokuvion ekalla kierroksella lisäsin silmuikkaluvun 55:een.

Kävin Lankaideassa tässä päivänä muutamana, kun ystävänpäivän arvonnassa voitin liikkeestä Jaipur Silk Finoa kaksi vyyhtiä isoa Bitterroot-huivia varten. Mikä ihana lanka! En ole vielä penkonut helmilaatikkoa että olisiko siellä sopivia helmiä vai pitääkö lähteä jälleen kerran helmiostoksille. Edellisellä kerralla HelmiQ:sta hamstratut ihanuudet ovat kaikki edelleen käyttämättä, miten surullista...

Mutta niin, Lankaidesta tarttui mukaani myös Teeteen Taigaa yksi vyyhti. Kultakutri nimittäin iski kyntensä Manuun ja olisi siitä tahtonut kaulahuivin (but it's mine, my precious!). Taigan rakenne on aivan unelmanpehmeää, se on puhdasta merinovillaa ja ennen kaikkea konepesun kestävää. Joten siitä sitten tyttöselle tein Borealin palmikkokuviolla kaulahuivin.

Kuvan värit ovat ihan pielessä. Viininpunainen se kyllä on muttei ihan tuollainen.

Näiden lisäksi puikoilla on vielä kaksi miehen kaulaliinaa. Pitäisi mennä siskon miehelle. Ensimmäisen aloitin Sisusta mutta eihän se käy, on aivan liian karhea.

Malli on Red Herring Scarf enkä vielä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Purkaisinko pois vai tekisinkö loppuun ja katsoisin sitten kelpaako kellekään.

Toinen yritys on Novitan Alpacaa ja mallina Executive Scarf (Ravelry). En millään saa tuota mallikuviota painumaan mieleen kun se ei etene silleen loogisesti, mutta ihan hienoa pintaa tuosta tulee.

Kalajoki

Tadaa, olipas helppotekoiset nuo miehen Kalajoki-sukat!

Kolmosen puikoilla Araucania Ranco Solidia kului selkeästi vajaa vyyhti kokoon 43, ja sen verran ohjetta muokkasin että loin 60 silmukkaa. Kantapään tein perinteiseen tyyliin 30 silmukalla. Luin niin huolimattomasti kaaviota, että päädyin tekemään lisäykset ja kavennukset joka toinen rivi koko ajan, mutta eipä tuo haittaa.

Tänään olivat ensimmäistä kertaa jalassa ja uudet samalla mallilla eri langasta ovat jo tilauksessa. Olivat siis mieluisat ja tarpeelliset!

Viime hetken virkkaukset

Tänä vuonna joulu tulee kyllä ihan liian aikaisin. En ole varautunut kyllä mitenkään, edes suklaata ei ole kaapissa! Kamalaa sentään. Pikkupakolla virkkailen iltojen ratoksi lumitähtiä Patonsin ohjeilla. Pitäisi vielä ehtiä tärkätä ne tänään että ehtivät päiväkotiin huomenna opettajille lahjaksi.

Ja sitten kuvia noista aikaisemmin mainituista valmistuneista!

Ekaksi Ken söi kesävoin -sukat Ilun Neulekirjasta. Väri on tosi kiva, tulee mieleen toisaalta hillat, toisaalta syksyn maaruska. Lanka on Menitasta ostettu Lana Grossa Meilenweit Solo Tono, väri 5221 ja puikot 2,5 mm. Kuten kuvista näkee, löyhäkierteinen lanka on nyppyyntynyt käytössä jo aika tavalla, mutta toivon ettei nuo nyt ihan räjähdä käsiin (tekeillä on vielä Casanovat samasta langasta erivärisenä).

Sitten vielä näytille nämä Hello Kitty -lapaset. Projektihan kesti 2,5 vuotta kun toinen lapanen jäi kirjomatta... Lapaset ovat 7 veljestä Novitan ohjeella, kirjonta erilaisia jämälankoja, Woolia lähinnä kai.

Pakollinen pohjanvaihtoviikko

Hmph. Edellinen sivupohja, niin kauniin sininen kuin olikin, alkoi käyttäytyä kummallisesti ainakin omalla miniläppärillä katsottuna, joten oli pakko taas vaihtaa. Mitään jouluisaa ei nyt pikavilkaisulla löytynyt niin mennään tällä peruspohjalla.

Dahlian selkäkuvio valmistui parissa päivässä, ja nyt menen oikeaa etukappaletta viidettä senttiä. Saa nähdä miten koon valinta onnistui ja pitääkö tehdä lisäpituutta. Alaosasta tein jo yhtä pitkän kuin yläosasta eli loin sitä varten 50 silmukkaa, kun haluan että helma tulee kunnolla pepun päälle. Ostin lankaa ihan reilusti jotta pienet mittamuutokset olisivat mahdollisia.

Käsityömessuilla muuten hipelsin kaikkia ihania lankoja ja nyt hirveästi himottaisi BC Garn Manu ja siitä tehty kauluri. Mitään noin pehmeää ja ihanaa ei ole hetkeen tullut vastaan. Onneksi on niin vähän vapaa-aikaa nykyään että ei kauheasti kerkeä shoppailla uusia projekteja varten.

Hei hulinaa

Onpas tullut pitkä tauko kirjoittamiseen. Jäi Kesäyön hullutuksen saldokin raportoimatta, mutta eihän se kovin putkeen mennyt. Mitäs aloitin niin monia sukkia. Bonesit sentään sain kesällä valmiiksi.

Lanka on Colinette Jitterbug väri Ischia, jonka sain viime vuonna salaiselta neuleystävältä. Puikot 2.5 ja vajaa vyyhti noihin meni. Eivät jääneet itselle vaan lähtivät äidin matkaan, kun kastelun jälkeen ne osoittautuivat liian löysiksi.

Jotain pipoa ja lapasta on tässä välillä myös valmistunut (tai jäänyt odottamaan lankojen päättelyä, kröhöm), huomionarvoisimpana ehkä ennen pikkuinsinöörin syntymää aloitetut Hello Kitty -lapaset. Toisesta puuttui Kitty-kirjailu, vaan ei puutu enää! Ja ihan ovat sopivat, että kahden vuoden kasvuaika oli oikeastaan vaan hyväksi. Kuva majailee jossakin toisaalla vielä, lisään sitten kun se on siirretty.

Sain vihdoin ja viimein myös kesällä aloitetut Ken söi kesävoin -sukat valmiiksi mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Olin luvannut itselle että mitään ei nyt aloiteta ennen kuin nuo valmistuu, joten kauhealla tuskalla urakoin ne pois puikoilta että pääsin aloittamaan Dahlia-neuletakkia. Ihanaa! Ostin Kädentaidot-messuilta Titityyn osastolta Silkbloom Finoa tähän tarkoitukseen ja nyt menen jo selän kukkakuvion toista kaaviota loppupuolella. Kaverin Dahlian näin viikolla töissä livenä ja oli ihan pakko saada oma työn alle heti.

Joulu tulee. Apua sentään, taas. Omatekemiä joululahjoja ei tänä vuonna kyllä jouda tekemään, paitsi ehkä yhden tai pari. Ehkä. Rakentaminen pistää arkea aika tavalla uuteen järjestykseen.

Kesäyön hulluttelua taas kerran

Joku täytyy ihmisessä olla vialla, kun kaiken kiireen keskellä ilmoittaa itsensä jälleen kerran KYHiin mukaan. Tarkoitus on siis aloittaa uusi projekti kesäkuussa joka päivä juhannukseen saakka, ja saada nämä 25 työtä valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. 

Viime vuonna olin hoitovapaalla, kesä helli ja lapset ulkoilivat suurimman osan aikaa, jolloin itselle jäi hyvin aikaa istua kutimet kädessä. Tänä vuonna olen jälleen töissä, jokseenkin stressaavassa sellaisessa vieläpä, ja lisäksi rakennusprojekti pitäisi saada elokuussa käyntiin. Kesälomaakaan ei ole kuin kolme viikkoa. Mutta täytyy yrittää ottaa rennosti ja tehdä vaikka Barbien vaatteita, jos tuntuu että aika ei riitä muuhun.

Koetan kauhealla tohinalla saada Helmen valmiiksi ennen koitosta, ja hämmästyttävää kyllä nelosen puikoilla tulee valmista niin että kohisee! Jos nyt laskisin läppärin käsistäni ja jatkaisin neuleen parissa, voisin saada ainakin vartalo-osan valmiiksi vielä tässä kuussa.

Niin juu ja jotain pientä tässä sain välilläkin tehtyä, pienet lapaset vauvalle samaan settiin junasukkien ja kaverin tehtaileman neuletakin kanssa. 

Nämä tein Palinosta kolmosen puikoilla ja Novitan Talvi 2004 -lehdessä ollutta ohjetta mukaillen.

Kesän kynnyksellä villaa ylle

Kaunis ja lämmin päivä, otollinen nappiostoksiin muun muassa.

Kauppahallin nappikaupasta ostin pussillisen kukkanappeja ja sain vihdoin Still Lightin valmiiksi.

Lanka on Punta Yarns Merisock Space Dyed, jota kului nyttysen verran vajaat 5 vyyhteä. Messuilta ostetussa langassa oli kahta eri värjäyserää minkä kyllä huomaa, mutta en anna sen häiritä. Olen niin tyytyväinen. Langasta lähti väriä niin neuloessa kuin kastellessa, joten annoin tunikalle etikkakylvyn varmuuden vuoksi. Toivottavasti siitä on apua eivätkä muut vaatteet ala muuttua turkooseiksi...

Taskut ovat tosi kivat! Ja äärimmäisen kätevät kun sinne saa kännykkää sun muuta pois käsistä.

Ohjeesta poiketen tein täyspitkät hihat, kun olen melkoinen vilukissa. Kunhan saan paremmat kolmosen puikot ja teen välillä vähän kesäisempiä juttuja, palaan tähän malliin varmasti. Silloin voisi kokeilla vajaamittaisia hihoja niin tulisi hieman eri näköinen.

Helmeilevää vappua!

Still Lightin langanpäät on tuttuun tapaan päättelemättä ja nappi hankkimatta. Säät muuttuivat yllättäen niin keväisiksi, että villatunikalle ei oikeastaan ole tarvetta juuri nyt.

Pienet vauvasukat väkersin junasukkien ohjeella pomon tulevalle vauvalle, lankana Hjertegarn Palino. Mukavan tuntuinen lanka. Jatkoin myös viime kesänä kesken jääneitä Esther-sukkia ja toisen sain valmiiksikin, paitsi että se on liian pitkä ja pitää purkaa.

Siitä masentuneena aloitin tuubikauluria Cacaosta aikaisemmin valmistuneen baskerin kaveriksi. No sen kanssa kävi sitten niin, että yhdistäessä tein kaulurista vahingossa moebiuksen tyyppisen kierreratkaisun, minkä hoksasin vasta kun kauluria oli viitisen senttiä. Eli purkuun meni sekin, lenkkialpakkaa vielä joten tosi helppo homma.

Jotta keskeneräisiä ei olisi liian vähän kerralla, kävin vielä Lankaidean muuttoalesta ostamassa Allhemp6-hamppulankaa ja Titityystä tilasin Helmen ohjeen sähköpostiin. Voi mitä ihanuutta kun saa vaihteeksi käyttää nelosen puikkoja ja valmista syntyy käden käänteessä! Epäilyttää vaan että onko mulla tiheys pielessä ja mahtaako valmis takki sopia päälle, kun vähän tiukkaa pukkaa tulemaan.

Kesä tekee yllättävää kyllä tuloaan, ja sen kunniaksi vaihdoin sivupohjaksi jotain vähemmän hyytävää. Sinistä sen silti olla pitää!

Hidasta on

En ole aikoihin tehnyt mitään isotöisempää kolmosen puikoilla, ja voi olla että taas hetki menee ennen kuin unohdan tämänkertaiset kärsimykset. Pikkuinsinööri sai tosiaan vielä kahdet Knit Pron päät katkottua, joten olen kitkutellut iänikuisilla puikoilla Still Lightia eteenpäin. Koetin torstaina Lankamaailmasta katsoa uusia tilalle, mutta kun siellä ei ollut Addia niin jatkan urheasti vanhoilla eteenpäin. Kuinka sileän neulominen voi olla niin äärettömän tylsää?

Still Lightissa on molemmat hihat menossa, koetan varmistella että lanka rittää varmasti. Yritän tehdä hihoista täysimittaiset, mutta kun tein jo helmaan pikkuisen lisää mittaa, saattaa hanke saada nolon lopun. Muuten malli on tosi kiva kun olen sitä sovittanut, mutta pätkävärjätty lanka oli sittenkin vikatikki. Ostin langat Menita Outletista toiseenkin tunikalliseen, tällä kertaa tummansinistä Grignasco Flaviaa, mutta ne varmaan saa odottaa hetken tai päätyvät johonkin muuhun käyttöön kun on tuo sen verran puuduttavaa menoa. Kaiken hyvän lisäksi ranteet ovat alkaneet oireilla. Seuraavaksi on pakko saada jotain nopeasti valmistuvaa!

Kerrassaan mitään muuta en ole saanut aikaiseksi. Tai hetkinen: torstaina tehtiin työkavereiden kanssa retki myös HelmiQ:hun, ja samana iltana nykersin vielä rannekorun isoista lasihelmistä ja kuminauhasta. Helmiostoksilla pitäisi muuten olla aina selkeä visio siitä mitä on etsimässä: kaupassa pää sekoa kaikista väreistä ja muodoista eikä siellä saa mitään järjellistä suunnitelmaa aikaiseksi, vaan mukaan tarttuu vähän mitä sattuu.

Keskeneräinen elämä

Muistaakseni höpisin jotain yhden projektin aloittamisesta kerrallaan tänä vuonna. No juu...

Tässä olisi Lovejoyta kahden vyyhdin verran.

 Tässä Purtti odottaa että joku ompelisi kainalosaumat, päättelisi langanpäät ja kiinnittäisi vetoketjun.

Still Light -tunika on edennyt raglanlisäysten verran ja pian pitäisi erottaa hihasilmukat odottamaan vuoroaan.

Ikuisuusprojekteja ei lasketa edes mukaan, mutta silti on ihan kiitettävästi noita isompia projekteja tullut aloitettua taas kerran.

Ja sitten on se kaikkein isoin projekti eli taloprojekti. Sille perustin ihan oman bloginsa kun tuntuu että täytyisi senkin edistymistä jollain tasolla suunnitella ja seurata.

Valokuvaajan vapaakuukausi

Näyttää ettei tässä kuussa tule valokuvattua mitään, joten mennään tekstipäivityksillä sitten. Toisaalta, eipä tässä ole ehtinyt mitään viimeistelläkään joten ei ole edes mitään kaunista esiteltävää.

Pikkumiehen Purtti-takki on pois puikoilta ja enää pitäisi käydä vetoketju hankkimassa. Tosi kivaa lankaa neuloa tuo Araucania Ranco Multy. Ja vaikka väritys on aika kirjava, sointuvat värit mukavasti toisiinsa eikä lopputulos ole liian levoton.

Kun sain neuleohjeiden oston käynnistettyä niin hankinpa sitten heti toisenkin maksullisen ohjeen, Ravelrysta tällä kertaa... Kyseessä on Veera Välimäen Still Light -tunika jota aloittelin jo kolmosen puikoilla Punta Yarnsin Merisockista (tuli marraskuussa sitä messuilta hamstrattua juurikin tunikaa varten). Siitä langasta muuten irtoaa aika tavalla väriä! Kynnet ja sormenpäät on sinisenä ja etusormessa on kiva vauhtiraita.

Unelmatalo on nyt vihdoin saatu suunnitteluasteelle. Pestasimme arkkitehdit Tiina Vimparin ja Tuomo Nakarin asialle ja torstaina kävimme heidän kanssaan katsomassa tontin hankia ja nietoksia. Vähän kauhistuttaa että onko meistä oikeasti tähän mutta se on menoa nyt.

Suuria suunnitelmia uudelle vuodelle

Iloista alkanutta vuotta! Nyt kun syksyn salainen neuleystävä -kierros on ohi ja oma ystäväni L8 on viimeisen lähetyksen saanut voin viimein paljastaa kenelle paketteja tuli koottua. Kevään rinki alkaa pian, mutta taidan sen jättää nyt väliin ja keskittyä muihin puuhiin. Pitäisi se taloprojektikin saada alulle pikku hiljaa.

Tein tänään sitten sen mitä olen kauan meinannut: ostin Sylvin ohjeen. Luottokortin omistajan elämä on aivan liian helppoa. Nyt kun pää on saatu auki niin ties mitä hankintoja tulee tehtyä, vaikka lehtiä on nurkat väärällään ja netti pullollaan ohjeita ihan ilman eestä.

Tiedossa olisi siis Sylvi jossain vaiheessa tätä vuotta... Mutta ensin teen Lovejoyn pois alta. Ainakin kovasti yritän, onhan siihen jo yksi vyyhti Pirtin kehräämön kampavillaa saatu uppoamaan. Vanhat pois puikoilta ensin, se on nyt lupaus tälle vuodelle. Poikkeuksen sääntöön tekee tarve: jos on PAKKO saada vaikka uudet lapaset lapsille niin ne voi aloittaa vaikka jotain muuta olisi jo puikoilla. Ja sen vuoksi aloitin Lovejoyn kanssa yhtä aikaa Purtti-takin (Ravelry-linkki) sovelluksen pikkuinsinöörille, kun ei sillä raukalla vain ole mitään pakkasvaatetta. Tuli tilattua Araucanian Ranco Multya juuri siihen tarkoitukseen niin pakkohan se nyt on tehdä heti kun on kerran tarvetta.

Lovejoy tummansinisestä langasta illalla telkkarin kelmeässä hohteessa ja kynttilänvalossa ei aina ole kaikkein helpointa herkkua, joten tein välipalana Teetee Cacaosta itselle myssyn. Kuvatodisteiden puuttuessa palaan siihen myöhemmin. Cacaosta joudun ehkä aloittamaan myös tuubikaulurin, koska täytyyhän sitä nyt mätsäävä huivi saada hatun pariksi, eikö? Pakkorako, ei voi mitään.