25. joulukuuta 2010

Sydämeeni joulun teen



SNY ehti minut yllättää jouluviikolla kahteen eri otteeseen: ensin sain kortin jossa kerrottiin viimeisen lähetyksen tulevan pyhien jälkeen, ja sitten vielä mukille sydämellisen lämmittimen. Kiitos muistamisesta! En ole selvittänyt kuka ystäväni mahtaa olla, mutta hän tuntuu pitävän korttien tekemisestä tai muusta paperiaskartelusta. Lisäksi hän on lähettänyt koko ajan tosi tyylikkäitä mustavalkoisia kortteja, jollaisiin minä en törmää ikinä vaikka kuinka etsin.

Joulu on sujunut leppoisasti lasten odotusta, jännitystä ja riemua seuratessa. Pikkuinsinööri nyt ei vielä osannut mitään aattona odottaa kun edellisvuonna oli niin pieni ettei joulua taida muistaa, mutta paketteja saatuaan oli tohkeissaan siinä missä siskonsa. Edes korvatulehdus ei menoa hidastanut kun Autot-legoja kaivettiin laatikosta esille ja niillä pöristeltiin pitkin poikin. Kultakutri sai paketteja kasapäin, mutta silti veljen lelut tuntuvat niiin paljon jännittävimmiltä kuin omista paketeista paljastuneet hienoudet...

Nyt kun on joululahjat jo kääritty paketeista voin paljastaa siskolle tekemäni setin.
Kaksinkertaisella Katia Mousse -langalla neuloin hänelle Mariomyssyn ja kaulurin syksyn 2010 Novitan ohjetta soveltaen. Toivottavasti ovat lämpimät! Pakkaset ovat piinanneet tällä viikolla niin ettei nenäänsä ole paljon ulos tohtinut näyttää, mutta onneksi nyt on lauhtumaan päin. Jos pääsisi vaikka miehen kanssa pitkälle kävelylenkille kahdestaan ilman lapsia, kun on isovanhemmat kylässä heille seuraa pitämässä.

Suklaata, kynttilöitä, pelailua, kutomista, Pentti Hietasen joululevy. Siinä minun reseptini joulunviettoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti