Uusi mysteeri!

Apua, ollaan jo marraskuussa ja Veeran mysteerihuiviohjeen ensimmäinen osa tipahti sähköpostiin. Agrotera on vielä hihoja vailla, mutta luulenpa että nyt on vain pakko jättää se hetkeksi tauolle, keriä Tuulen tyttären musteen ja roosan väriset lankavyyhdit ja pistää huivi työn alle.

Sunnuntaina ohjelmassa myös perinteiset Kädentaidot-messut ystävien kanssa. Mitään suurta suunnitelmaa hankinnoista ei ole, eli täysin fiiliksellä mennään! 

Vihreää syksyyn

Uusimman IK:n saavuttua minulla alkoi ihan hirveästi tehdä mieli villapaitaa.

Kuva: Interweave Knits

Lehdessä oli paljon kivoja palmikkoneuleita, mutta tämä Agrotera Pullover jäi tosissaan kaihertamaan mieltä. Ja niinpä sitten kun edullisten lippujen innoittamana ystävän kanssa lähdimme päivävisiitille Jyväskylään ja TitiTyylle, oli suunnitelmana etsiä siihen sopiva lanka.

Löytyihän sieltä langat sitten yhteen jos toiseenkin projektiin... Luottokortti vingahteli iloisena kassalla, ja minä kun kannoin kotiin kirkkaanvihreää Fyberspatesin Vivacious DK:ta ynnä muuta pientä kivaa.

Wanida-sukkaprojekti joutui heti jäihin, paitakuume on kova. Tiheys osui nappiin, joten ei muuta kuin villapaidan kimppuun!

Ai niin, perjantain kunniaksi ja because I'm worth it pistin myös mysteeriklubin tilaukseen väriyhdistelmällä muste-roosa. Elämäni eka pinkki lanka itselle.

Talvea kohti

Onpa tullut aika pitkä tauko kirjoittamiseen, kolme vuotta! Elämässä tapahtui kaikenlaista, kuten meni työpaikka alta, tietokone hajosi, rakennusväsymys vei voimat, uuteen työpaikkaan totuttelu kulutti energiaa. Käsityöinto oli pitkään kadoksissa, ja sen palattua kirjoittaminen ei ole houkutellut, en tiedä miksi. Oli kai mukamas niin vähän aikaa sellaiselle.

Nyt voisi pikkuhiljaa palata blogimaailman pariin. On niin hienoja projektejakin mitä esitellä! Monta vuotta odotelleet Madelinetoshit neuloutuivat huiviksi ja pipoksi.

Huivi on Color Affection, ja olen siitä haaveillut siitä lähtien kun tutustuin Veera Välimäen ihaniin malleihin. Tosh Merino Light on ihana lanka neuloa ja juuri otollinen huiveihin, ensinnäkin koska se on niin pehmeä iholla ja toisekseen koska värivalikoima on jumalainen. Tämän huivin sävyt ovat smokestack, margeaux ja curiosity.

Huiviin kului lankaa yhteensä 188 g. (Statistiikka, mikä ihana tekosyy hankkia digitaalinen keittiövaaka! Tähän kesään saakka olen sinnitellyt melko suurpiirteisen Tupperware-vaa'an kanssa.) Edelleenkään en saanut työstäni niin isoa huivia kuin Ravelryn projektikuvista päättelin, mutta parempi ehkä näin. Olen enemmän kaula- kuin hartiahuivi-ihminen.

Lankoja jäi siis yli melko reippaasti, joten neuloin huivin kaveriksi vastaavalla tavalla raidoitetun pipon. Ohjeeksi löysin Raitulin ja neuloin kolmella värillä ainaoikeaa. Kierroksen vaihtumiskohdassa nostin aina joka toisella kierroksella ensimmäisen silmukan -- jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää aloittaa raidoitus nurjalla kierroksella, jolloin vaihtumiskohta olisi uponnut pintaan paremmin. Toisaalta, nyt on ainakin selvästi näkyvillä miten päin pukea pipo päähän.

Lankaa on jäljellä edelleen aika paljon, koska pipoon kului vain 55 g. Mitähän minä niillä lopuilla oikein tekisin?