Talvea kohti

Onpa tullut aika pitkä tauko kirjoittamiseen, kolme vuotta! Elämässä tapahtui kaikenlaista, kuten meni työpaikka alta, tietokone hajosi, rakennusväsymys vei voimat, uuteen työpaikkaan totuttelu kulutti energiaa. Käsityöinto oli pitkään kadoksissa, ja sen palattua kirjoittaminen ei ole houkutellut, en tiedä miksi. Oli kai mukamas niin vähän aikaa sellaiselle.

Nyt voisi pikkuhiljaa palata blogimaailman pariin. On niin hienoja projektejakin mitä esitellä! Monta vuotta odotelleet Madelinetoshit neuloutuivat huiviksi ja pipoksi.

Huivi on Color Affection, ja olen siitä haaveillut siitä lähtien kun tutustuin Veera Välimäen ihaniin malleihin. Tosh Merino Light on ihana lanka neuloa ja juuri otollinen huiveihin, ensinnäkin koska se on niin pehmeä iholla ja toisekseen koska värivalikoima on jumalainen. Tämän huivin sävyt ovat smokestack, margeaux ja curiosity.

Huiviin kului lankaa yhteensä 188 g. (Statistiikka, mikä ihana tekosyy hankkia digitaalinen keittiövaaka! Tähän kesään saakka olen sinnitellyt melko suurpiirteisen Tupperware-vaa'an kanssa.) Edelleenkään en saanut työstäni niin isoa huivia kuin Ravelryn projektikuvista päättelin, mutta parempi ehkä näin. Olen enemmän kaula- kuin hartiahuivi-ihminen.

Lankoja jäi siis yli melko reippaasti, joten neuloin huivin kaveriksi vastaavalla tavalla raidoitetun pipon. Ohjeeksi löysin Raitulin ja neuloin kolmella värillä ainaoikeaa. Kierroksen vaihtumiskohdassa nostin aina joka toisella kierroksella ensimmäisen silmukan -- jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevämpää aloittaa raidoitus nurjalla kierroksella, jolloin vaihtumiskohta olisi uponnut pintaan paremmin. Toisaalta, nyt on ainakin selvästi näkyvillä miten päin pukea pipo päähän.

Lankaa on jäljellä edelleen aika paljon, koska pipoon kului vain 55 g. Mitähän minä niillä lopuilla oikein tekisin?

Varjo

Osallistuin Titityyn Mysteeriklubiin, johon langat valittiin hyvissä ajoin kesällä (Madelinetosh Tosh Merino Lightia kaksi vyyhtiä eri sävyissä) ja Veera Välimäen ohje lähetettiin syys-lokakuussa kolmessa eri osassa. Voin sanoa että tuotti hirmuista tuskaa valita ihanista väriyhdistelmistä yksi; katsokaa nyt, ihan mahdoton tehtävä! Langat saatuani olin silti edelleen oikein tyytyväinen yhdistelmääni Ink - Betty Draper's Blue.

Tämä oli ensimmäinen mysteerineuleeni, ja aika hämmentyneenä seurasin neulekappaleen kehittymistä. Muoto oli erikoinen. Ohjeen mukaan huivista piti tulla suuri, mutta epäilytti koko homma kun sitä myttyä katsoi. Kunnes sitten viimeisen vihjeen paljastuksen jälkeen Veera linkitti valmiin huivin kuvia Ravelryyn. Ooooh ja aaaaah! Ai noin sitä on tarkoitus käyttää!

Omastani ei tullut ihan niin suuri kuin oli ehkä tarkoitus. Syytän liian tiukkaa käsialaa ja onnettomia pingotusolosuhteita. Kelpo huivi siitä silti syntyi, ja lankaa jäi hieman yli niin että voisin jopa jotain päähinettä koettaa niistä soveltaa.

Harmi kyllä syksyiset kuvausolosuhteet eivät ole oikein suotuisat, ja salama saa värit hieman tunkkaisiksi. Betty Draper's Blue on paljon vaaleampi kuin valmistajan kuvissa, joten oli hyvä että Titityyltä jaeltiin vinkkejä värivalinnan tueksi.

Folded on muuten ihana, mutta vieläkään siitä ei ole kuvia vaikka viimeistelyt sain ihme kyllä vihdoin tehtyä. Eipä siitä varmaan kovin ihmeellisiä kuvia saisikaan kun se on musta. Mutta ihan varmasti neulon samalla mallilla toistekin. Kolme vyyhtiä Heritage Silkiä riitti vallan mainiosti ja ylikin sitä jäi, vaikka lisäsin hieman mittaa sinne sun tänne.

Saunahattutehtaalta on myöskin lähtenyt violetti Tovesta neulottu hattu siskolle, ilman kuvallista todistusaineistoa sekin. Ja olympialaisten aikaan aloitettu Moonstone etenee hitaasti mutta päättäväisesti. Tosin hirveästi tekisi mieli aloittaa kultakutrille neuletakkia Kerästä ostamastani Rowanin Purelife Revivesta. Kuinka ihanasti siellä osataankin muuten lankaostokset pakata! Eihän sitä käärettä raski raottaa edes sen verran, että saisi lankaostokset kuvattua ja taltioitua Ravelryn jemmaan.

Langan riittoisuus vähän jännittää

Foldedin ensimmäistä hihaa aloittelin tässä joku ilta takaperin. Hieman jännittää miten lanka mahtaa riittää. Minulla on mustaa Heritage Silkiä kolme vyyhtiä, joista varmaan reilut puolitoista kerää meni jo vartalo-osaan. Nyt teen hihat kolmannesta, ja sitten toivon että jäljelle jääneellä määrällä saa kaarrokkeen valmiiksi.

En usko että olen koskaan neulonut mustasta langasta mitään hihatinta suurempaa. Jotenkin tuntuu että se on aika synkeä väri neuleessa, vaikka muuten mustaa paljon käytänkin. Ja silkki tai joku tekee tuosta pinnasta vielä oikein syvän mustan.

Synttärit lähestyy... Melkein olisi unelmalahjakin tiedossa: Titityyn Mysteeriklubi! Jos sen saisi lahjana niin ei itse tarvisi miettiä minkä väriyhdistelmän noista valitsisi, mieletön bonus.

Eipä ole taaskaan tullut otettua valokuvia, miehen toiset Kalajoki-sukatkin on dokumentoimatta vielä. No, joku toinen kerta.

Naps!

Jälleen kerran napsahti yksi KnitPron pää poikki Foldedia neuloessa. 3,5 mm päät olivat olleet varmaan vuoden yhdessä topissa kiinni, ja nyt otin ne taas aktiivikäyttöön. Selkeästikään eivät tykänneet siitä. Voi että olen katunut etten sittenkin ostanut Addin settiä KnitPron sijaan...

No Folded etenee joka tapauksessa. Vyötärömuotoilujen lisäyksiä jo teen. Elämää suurempi räkätauti on edesauttanut tilannetta, kun sairaslomaillessa on saanut tuota neulottua päivälläkin.

Yskänlääke, kutimet ja Jason Bourne -elokuva seuranani toivottelen kaikille iloista vappua!

Sukkaa pukkaa

Päädyin lopulta purkamaan Red Herring scarfin josta puhuin aikaisemmin. Lanka, Sandnesin Sisu jonka alunperin valitsin värinsä vuoksi, oli liian karheaa huiviksi ja niinpä aloitin siitä toiset Kalajoki-sukat miehelle. Tällä kertaa varsi on pitempi niin että saan melkeinpä kaiken langan käytettyä. Hieman kyllä jännitti menikö jo liiankin täpärälle kun ensimmäisen sukan kärkikavennuksia tein, mutta hyvin riitti.

Nyt mulla polttelisi hirveästi aloittaa Folded, mutta parempi saada sukat ensin valmiiksi. Lovejoy on taas jäänyt oman onnensa nojaan sen jälkeen kun sain hihat valmiiksi. Pitäisi jatkaa helmaa ja päättää kuinka pitkä on tarpeeksi pitkä.

Hankien keskellä kukkii Dahlia

Jee jee, hieno tuli. Dahlia valmistui maaliskuun puolivälissä ja pääsi heti töihin mukaan. Muokkasin ohjeesta poiketen alaosan yhtä korkeaksi kuin yläosan, eli loin sitä varten 50 silmukkaa. Tein myös etuliepeet hieman pitemmäksi kuin ohjeessa. Silkbloom Finoa kului himpun vajaa 8 kerää kokoon 40,5 nelosen puikoilla.

Kiinnitin liepeet Romin huivineulalla, kun tuntuu jotenkin pysyvän paremmin päällä jos on jollain kiinni. Taisin pingottaa pitsikukkaa hieman väärään suuntaan, kun tuntuu että pitäisi olla leveämmät hartiat jotta hihat asettuisivat kohdalleen. Täytyy jossain välissä katsoa jos kostuttaisi pitsin uudestaan ja tällä kertaa venyttäisi mittaa enemmän korkeus- kuin leveyssuunnassa.

Ei paljon kesäneuleet vielä paljon houkuttele. Tällä viikolla satoi päivässä kolmisenkymmentä senttiä lisää lunta, eli pääsiäinen vietetään hyvinkin talvisissa maisemissa. Joten jatkan vanhan Lovejoyn parissa kunnes keksin taas jonkun tekosyyn jonka varjolla ottaa Folded puikoille.

Mitä kuuluu Dahlialle?

Ei niin mitään uutta. Dahlia on edelleenkin mytyssä odottamassa että joku päättelisi langat ja pingottaisi kuvion esille. En tajua missä se joku aina piileksii.

Startiitti riehuu sen sijaan kovana. Boreal-kaulurin sain tuossa jo tehtyä, vähän lyhyempänä kuin ohjeessa (paitsi että joku ei ole sitäkään viimeistellyt käyttökuntoon) ja kolmannesta Manu-vyyhdistä aloitin pipoakin. Seiskan puikot, alkuun 48 silmukkaa, kolme kerrosta joustinta ja sitten palmikkokuvion ekalla kierroksella lisäsin silmuikkaluvun 55:een.

Kävin Lankaideassa tässä päivänä muutamana, kun ystävänpäivän arvonnassa voitin liikkeestä Jaipur Silk Finoa kaksi vyyhtiä isoa Bitterroot-huivia varten. Mikä ihana lanka! En ole vielä penkonut helmilaatikkoa että olisiko siellä sopivia helmiä vai pitääkö lähteä jälleen kerran helmiostoksille. Edellisellä kerralla HelmiQ:sta hamstratut ihanuudet ovat kaikki edelleen käyttämättä, miten surullista...

Mutta niin, Lankaidesta tarttui mukaani myös Teeteen Taigaa yksi vyyhti. Kultakutri nimittäin iski kyntensä Manuun ja olisi siitä tahtonut kaulahuivin (but it's mine, my precious!). Taigan rakenne on aivan unelmanpehmeää, se on puhdasta merinovillaa ja ennen kaikkea konepesun kestävää. Joten siitä sitten tyttöselle tein Borealin palmikkokuviolla kaulahuivin.

Kuvan värit ovat ihan pielessä. Viininpunainen se kyllä on muttei ihan tuollainen.

Näiden lisäksi puikoilla on vielä kaksi miehen kaulaliinaa. Pitäisi mennä siskon miehelle. Ensimmäisen aloitin Sisusta mutta eihän se käy, on aivan liian karhea.

Malli on Red Herring Scarf enkä vielä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Purkaisinko pois vai tekisinkö loppuun ja katsoisin sitten kelpaako kellekään.

Toinen yritys on Novitan Alpacaa ja mallina Executive Scarf (Ravelry). En millään saa tuota mallikuviota painumaan mieleen kun se ei etene silleen loogisesti, mutta ihan hienoa pintaa tuosta tulee.